Etusivu Takaisin edelliselle sivulle Wänrikin valmennus- ja päiväkirja
Wänrikin valmennus- ja päiväkirja

Virtuaalihevonen - a sim-game horse

Päivä- ja valmennuskirja saattaa sisältää myös kuvia. Pitämällä hiirtä kuvan päällä, näet kuvan kuvatekstin!

Valmennuskirja

01.02.2019 - kouluvalmennus, valmentajana Laura
Hiprakan Wänrikki oli komea, tumma suomenhevonen, ja sen naamaa koristi upea valkoinen merkki. Selässä istuva Decne näytti ryhdikkäältä, ja parivaljakon meno näytti jo alkuverryttelyissä hyvältä: eipä paljoa painanut oria tehdä kulmiin takaosamaisia käännöksiä, joita olin nakellut jokaiseen kentän nurkkaan saadaksemme hevosen ulkolavan ja -kyljen haltuun heti alkukättelyssä. "Voit käyttää istuntaa apuna ja jarruttaa sillä hieman kulmaa ennen, jotta Wänrikki muistaa jäädä kuuntelemaan sun apujasi ennen tehtävää, muuten näyttää tosi hyvältä", mä huikkasin ohi ratsastavalle Decnelle samalla, kun paransin asentoani muovisessa puutarhatuolissa kentän reunalla. Nainen oli ennen valmennusta kertonut mulle tummanrautiaan hevosen askeleista, laukan saamista kehuista ja upeasta, joustavasta ravista - josta mä olinkin saanut päähäni suorittaa suurimman osan tämän päivän harjoituksista pelkästään käynnissä.

Ennen välikäyntejä olimme vaihtaneet suuntaa ja tehneet ensimmäistä harjoitusta käynnissä, jonka jälkeen pistin Decnen pyytämään suomenhevoselta temponlisäyksiä pitkille sivuille - nekin käynnissä suorittaen. "Se reagoi tosi kivasti heti pohkeeseen, wau", mä olin huokaissut naiselle orin selässä seurattuani hetken tehtävän työstämistä, ja passittanut sitten parivaljakon löysemmille ohjille. "Taas huolellisesti kulmat, tottakai. Tämän mun puoleisen pitkän sivun alkuun käännät voltin, muistat asettaa, ja voltilta palattuanne jatkat suoraa pitkin avotaivutuksessa. Muista huomioida varsinkin se ulkopuolen pohje, joka muistaa huomauttaa heti jos Wänrikin takapää lähtee vähääkään pyrkimään uran ulkopuolelle", mä opastin ja sainkin heti seuraavana nähdä suomenhevosorin jo todella hyvältä näyttävää taivutusta. "Älä kuitenkaan unohda ulko-ohjaa, nyt näyttää vähän siltä että keskityt enemmän siihen sun jalkaasi. Kokeilehan toisella sivulla uudestaan ilman sitä volttia, sen ulko-ohjan pitäisi säädellä sitä taivutuksen määrää. Huomaatko sä, nyt näyttää paljon paremmalta eikä Wänrikki jää tavallaan pohtimaan että kuinkahan paljon tässä pitää taipua kun keskityt myös siihen ohjaan eikä käsi jää venklaamaan."

Nuori suomenhevosori ratsastajineen alkoi näyttämään erityisen hyvältä muutaman ohjeistuksen avulla, ja uskalsinkin lisätä pökköä pesään. "Nyt pitkän sivun alussa ihan pätkä vain avotaivutusta, sitten suoristat Wänrikin. Muutama askel käyntiä suoraan, ja uudestaan avoa. Ja tätä jatketaan tuonne suoran loppuun, toisella puolella lisää tempoa ravissa ja yritä ammentaa siitä hevosesta kaikki mahdollinen potentiaali mitä sillä on annettavana tähän. Nyt se tuntuu jäävän vähän vajaaksi, kokeile jos siitä sais vielä enemmän irti." Ja saihan siitä. Wänrikin temponlisäysmood tuntui käynnistyvän enemmän ja enemmän, ja mä sain nähdä niitä pitkiä, joustavia raviaskeleita, joita Decne oli mulle kehunut. Avotaivutusten suhteen mä sain patistaa parivaljakkoa vielä hieman, mutta kun silläkin suunnalla alkoi näyttämään siltä, että tämä oli parasta jota tänään oli saatavissa, mä päästin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti.

16.02.2019 - kouluvalmennus, valmentajana Assi
"Kukas tää on, en olekaan ennen nähnyt?" kyselin Decnen taluttaessa seuraavan ratsunsa paikalle. Komea tummanrautias suomenhevosori käveli letkeästi omistajansa vieressä kuin tietäen, että hänestä puhutaan. Sain kuulla lyhyen briiffin Wänrikiksi-paljastuneen orin historiasta, jonka jälkeen pyysin Decneä lämmittelemään ratsunsa omaan tahtiin. "Katso, että saat pohjeavun heti lävitse, ei puolikkaan askeleen päästä, vaan saman tien kuin haluat", sanoin Decnen siirtyessä uudelleen raviin lämmittelyn jälkeen. "Sun pitää vain vaatia se, ja jos pohjeapu ei riitä, ota seuraavalla kerralla mukaan ääni", jatkoin. Seuraavalla kerralla Decne ajoitti pohkeensa kanssa lyhyen maiskauksen ja Wänrikistä näki, kuinka se oikein häntäänsä heilauttaen toteutti heti ratsastajansa pyynnön. "Huomasit varmaan eron? Sulla on fiksu ratsu alla, se tekee, kunhan pyydät tarkasti", naureskelin Decnen ravatessa nyt hienosti liikkuvalla orilla ohitseni.

"Okei otetaan seuraavaksi laukannostoja mukaan. Aloita ravinostoilla ja ajattele mahdollisimman paljon eteen, mieluummin vaikka pari reippaampaa raviaskelta ennen nostoa kuin että ottaisit taakse, jos Wänrikki kuitenkin reagoi sun nostoapuihin", huutelin. Wänrikillä ei ollut paljon ikää ja nuorten kanssa olen aina keskittynyt eteenpäin liikkumiseen, vaikka se ei aina olisikaan saman tien se oikea askellaji. "Joo ei haittaa", sanoin kun Decne sai Wänrikin nostamaan laukan, joka kuitenkin oli vastalaukka. "Wänrikkikin oppi tosta, ota vaan uudelleen raviin ja uusi nosto". Sanani kävivät kerrankin oikein kunnolla toteen, sillä Wänrikki tuntui jokaisen noston jälkeen parantavan ja parantavan. Kun saimme loppuun vielä komeita nostoja suoraan käynnistä Decne antoi runsaat taputukset ratsulleen ja lopettelimme siihen.

Päiväkirja

10.01.2019 - Kun Wänrikki saapuu taloon
"Joo joo, et uskokaan kuinka hieno se on", hihkuin Thomakselle joka pyöritteli silmiään. Hypin ja pompin onnellisena ja läpsyttelin tumppujani yhteen kun odottelin tallin ovella että meidän uusin tulokas, Wänrikki saapuisi. Vaikka olin juuri viikko sitten toitottanut Thomakselle että HÄNEN täytyy lopettaa tämä hevosten osteleminen. Ja mitä minä menin tekemään sitten? Noh. Ostin hevosen. Luojan kiitos meiltä on nyt muutama hevonen muuttamassa Amerikkaan siitokseen ja myyntiin, joten tallista vapautuu jälleen hieman karsinoita. Ajatukseni harhaili takaisin Wänrikkiin kuin näin ajovalojen lähestyvän pihatiellä. "Thomas, Thomas, se on täällä!" huusin Thomakselle toiselle puolelle tallia samalla hyppien riemuissani. Olin kuin lapsi karkkikaupassa tai joulu aamuna ennen lahjojen avaamista. Vaikka minä tiesin että millainen paketti meille oli tulossa, silti en malttanut odottaa sitä! Kuittasin kuljettajan paperit ja melkein hölkkäsin hakemaan Wänrikkiä. Talutin kaksivuotiaan hyvin hoidetun mutta hyvin pahasti keskenkasvuisen näköisen, iloisen oripojan talliin. Thomas katsoi ensin oria, sitten minua ja uudestaan oria. Hihkuin innoissani ja silittelin iloisesti muille hörisevän orin turpaa ja kuulin kuinka Thomas tokaisi: "Ja tämä oli se mitä halusit minulle palavasti näyttää.. Olenko nyt vapaa poistumaan ja vaikka ostamaan edes parempi rakenteisen hevosen?" Mulkaisin tappavasti Thomasia, joka naurahti leikkisästi ja poistui ruokkimaan muita hevosia.

Talutin Wänrikin karsinaan, jonka olin juuri kuivittanut puhtailla puruilla. Heitin orille muutaman siivun heinää, mitä se alkoikin syömään hyvin onnellisen näköisenä. "No sinä et ainakaan paljoa stressaa", totesin orille sen mututstellessa tyytyväisenä heiniä. Ori käänsi hieman katsettaan minuun ja pysähtyi syömästä, käveli ovelle ja alkoi hamuilemaan minun kättäni. Silitin tovin orin turpaa, kunnes kuulin Thomaksen huikkaavan että hän on valmis. "Jätä nyt se rakennerumilus sinne ja tule niin mennään katsomaan joku mielekkäämpi niin voi palauttaa tuon". Läppäsin Thomasta olkäpäälle ja sanoin: "Älä nyt muserra pientä miestä tuolla tavalla. Se kasvaa vielä ja siitä tulee hieno, piste" Sanoin päättäväisenä ja näpäytin pompannapin Thomaksen nenään. No, se mitä siitä loppujen lopuksi tuli.. Se jää nähtäväksi!

Virtuaalitalli - A sim-game stable
Ulkoasu © M Layouts / netzanette / Decne