LähtölaukausPalaa takaisin edelliselle sivulle

Perustiedot

Virallinen nimi Liköörikonvehti "Konna" Rekisterinumero VH19-018-0115
Rotu Suomenhevonen Sukupuoli Ori
Syntymäaika, ikä 10.02.2018, 8 vuotta Väri, säkäkorkeus Punarautias, 174 cm
Painotus Kenttäpainoitteinen Koulutustaso Helppo A - 120 cm - CIC1
Omistaja Lähtölaukaus / Decne (VRL-00785) Kasvattaja Susanna Lainekoski,

★ Ori ikääntyy satunnaisesti. Täytti 3 vuotta 12.05.2018 - täytti 8 vuotta 01.01.2019

► tavoitteena SLA- ja KERJ-laatuarvostelu sekä kantakirjaus

Luonnekuvaus

Kun näin Konnan ensimmäisen kerran, en voinut kun haukkoa henkeä. En ollut koskaan nähnyt niin isoa suomenhevosta. Vaikka meiltä löytyy tallista myös toinen ori, Sielunvihollinen eli Vilho, joka yltää 170 senttimetrin säkäkorkeuteen, on Konna vielä jotain karismaattisempaa. Se on maskuliinen ja näyttävä kaikilta kannoilta katsottuna. Sellainen oikein iso suomalainen järkäle! Onneksi se on myös melko yhteistyökykyinen, sillä tämän kokoisen kaverin kanssa ei kyllä ole varaa alkaa miettimään kumpi on johtaja, kaksi- vai nelijalkainen.

Konna osaa olla hieman orimainen, muttei se ole missään tapauksessa mikään jyrä. Se kyllä steppailee ketjun päässä ja osaa huutaa tammoille vaikka minkälaisia serenadeja, mutta silti se on syvällä sisimmässään hirmuisen rehellinen ja kiva hevonen, joka tottelee jokaista käskyä. Konna ei siis ole ehkä ihan lempinimeään ansainnut, sillä tämä ori ei kyllä turhia kepostele, vaikka pilkettä sillä onkin silmäkulmassa. Konna tulee muiden hevosten kanssa sen verran toimeen mitä orien pitää ylipäätään tulla. Se sietää niitä ilman että sen täytyy kokoajan olla piirtelemässä reviiriensä rajoja.

Käsiteltäessä Konna on ihan mukava ja sen pystyy hoitamaan ja varustamaan karsinassa ilman suurempia ongelmia. Toki se tulee sinnekin sitoa, sillä käytävällä tapahtuma liikenne saa sen aina hieman steppailemaan ja juttua siltä tulee kyllä melkein aina. Vaikka ori onkin äänekäs, se ei ole millään tavalla ilkeä. Se ei ole koskaan tainnut edes näykkiä tai nyplätä, enemminkin se vain möllistelee silmät suurena ja ihmettelee maailman menoa. Varustamisen kanssa ei ole ongelmia muuta kuin hevosen koon puolesta. Joskus tuntuu että tarvitsisi jakkaran että orille saa nostettua satulan selkään. Ja humoristisimpina päivinä herran toki pitää nostaa turpa kohti kattoa ja kyllähän te tiedätte miten hyvin sinne sitten ylettyykään.. Muuten kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat orin kanssa ongelmitta, oli sitten kyläilemässä eläinlääkäri, kengittäjä tai vaikka hieroja.

Kun on aika kiivetä selkään, voin vaan sanoa että nauti! Konna on todella kiva ratsastettava ja sen kanssa todellakin tuntuu siltä että jalkojen ympärillä on jotain. Pidempi jalkainenkin saa vihdoin tuntea sen tunteen ettei hevonen ihan heti lopu kesken. Konna on taitava ratsu niin koulu- kuin esteratsastuksenkin saralla, mutta sillä on hieman huono tapa kuumia valkoisten aitojen sisällä, joka puolestaan aiheuttaa aikamoista jännittymistä ja sitä kautta roimaa pistelaskua. Esteillä puolestaan ori on erinomainen ja ison kokonsa tähden metriset ja jopa 120 senttiset esteet näyttävät naurettavan pieniltä ja tuntuvat siltä että ori vain hieman ottaa isomman laukka-askeleen. Koska Konna kuumuu herkästi, sen kanssa pitää olla tarkkana, ettei se pääse liian vauhdikkaaksi, sillä silloin on vaarana että se tulee hieman etupainoiseksi. Maastoradalla ori on liekeissä ja on todella rohkea. Siellä se tuntuu jopa hieman enemmän keskittyvän ja oikein odottavan, millainen tehtävä tulee seuraavaksi eteen.

Matkustajana Konna on ihanteellinen ja se lastautuu traileriin tai autoon ilman suurempia ongelmia. Toki suuren kokonsa vuoksi se tarvitsee hieman enemmän tilaa kuin muut rotutoverinsa, mutta se kyllä vetää tarvittaessa vatsan sisään ja sulloutuu pienempäänkin väliin jo ihan pakko on. Kisapaikalla se yleensä jaksaa huutaa vaikka tunti tolkulla ja alkaa keskittymään työntekoon vasta useamman verryttelyminuutin jälkeen. Täytyyhän tämän "pienen" herran kertoa kaikille että hän on saapunut paikalle, sillä koska hänhän on niin "pieni" että varmasti ei kukaan muuten häntä näkisi. Mitenkään tuhmasti ei ori kuitenkaan ikinä käyttäydy vaikka hieman pitääkin kovempaa meteliä mitä yleensä kotona.

Sukuselvitys

i. Tahtotilan Väkijuoma
sh, 176 cm, tprt - evm
ii. Kapinahenki iii. Aavehetki
iie. Kellarin Kapinatyttö
ie. Tahtotilan Tähtityttö iei. Kiintotähti
iee. Tahtotilan Hempukka
e. Suklaasydän
sh, 165 cm, prt - evm
ei. Herkkulakko eii. Ålan Marsipaani
eie. Napostella
ee. Sannan Sydämellinen eei. Arvonanto
eee. Hentomielinen

i. Konnan isä on suurikokoinen 176 senttinen tummanpunarautias ori Tahtotilan Väkijuoma eli kaikkien Tahtotilan ihmisten kesken ihan vaan Väinö. Väinö on poikkeuksellisen suuri suomenhevosori ja minun on pakko myöntää että nämä isot kaverit ehdottomasti saavat jalkani veteläksi! Väinö on erittäin komea kantakirjattu ori, joka toimii pääasiassa valjakko- ja muu kärryttely hevosena. Tämä ori on todellakin näyttävä näky jouluisella rekiajelulla ja omistajat tekevätkin yleensä talvella paljon rekiretkiä ja kesäisin puolestaan muun muassa hääajoja. Ori on luonteeltaan erinomainen työmyyrä, mutta käsiteltäessä ehkä hieman juro tapaus.

ii. Konnan isän isä eli Väinön isä Kapinahenki on kyllä nimensä ainsainnut, sillä tämä 168 senttinen rautias ori on todellinen kapinoija. Se yrittää aina ja kaikkialla tehdä juuri niinkuin hän haluaa ja joskus sen kanssa tuppaa olemaan pulassa, sillä kyseessä ei ole mikään pieni kaveri. Ori on kuitenkin periyttänyt niin hyviä varsoja, ettei omistaja ole halunnut ruunauttaa tätä herraa - vaikka rehellisesti sanottuna se olisi ehkä tälle kaikista paras vaihtoehto! Kapinan isä on hieman saman henkinen punarautias ori Aavehetki ja orin emä on puolestaan erittäin hellyyttävä ja kiltti - nimestään huolimatta - Kellarin Kapinatyttö.

ie. Väinön emä on Tahtotilan Tähtityttö, jonka nimi oli varmasti enne, sillä tämä tamma teki uransa aikana huikeita suorituksia niin koulu- kuin esteradoillakin. Tamma opetti monet nuoret tytöt ratsastuksen saloihin ja voitti useita alueellisia mestaruuksia kaikissa kolmessa lajissa. Tamma kilpaili myös valjakkoajossa ja se on myös kantakirjattu I-palkinnolla. Väriltään tämä kaunokainen on vaaleanpunarautias ja sillä on kauniit valkoiset sukat kaikissa jaloissa ja iso päämerkki. Luonteeltaan tamma oli herkkä, mutta todella asiallinen aina kaikissa tilanteissa. Tamman vanhemmat ovat myös hyvin kilpakentillä pärjänneet rautias ori Kiintotähti sekä Tahtotilan yksi kantatammoista tummanrautias tamma Tahtotilan Hempukka.

e. Konnan emä Suklaasydän on hirveän herttainen ja kiltti tamma, jolla on vain yksi varsa. Suklaasydän on sellainen keskiverto harrastehevonen, joka tekee oikeastaan mitä tahansa siltä vain osaa pyytää. Sen omistaja on kilpaillut tammalla niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksessakin sekä tamma on myös ajo-opetettu niin valjakko- kuin ravikärryjä vetämään. Suklaasydän on melko isokokoinen tamma ja sen säkäkorkeus huiteleekin 165 senttimetrin korkeudella. Tamma on ollut oikeastaan koko ikänsä omistajallaan, sillä nainen osti tamman ollessa 5 vuotias ja nyt neidillä on jo ikää liki 20 vuotta. Tämä monitoimitamma on todellakin ansainnut leppoisat eläkepäivänsä.

ei. Suklaasydämen isä, jo edesmennyt ori Herkkulakko oli erittäin ansioitunut ravuri, joka juoksi urallansa erinomaisia startteja niin juniorina kuin seniorinakin. Tämä uskomattoman kestävä ori oli kuuluisa sen räjähdysmäisestä loppukiristään ja se yleensä juoksikin useita toto-sijoja vaikka olisi laukannut lähdön aikana. Raviuran jälkeen ori siirtyi kokonaan siitokseen ja se saikin huikeat 135 jälkeläistä kokonaisuudessaan. Osa niistä jatkoi isänsä lailla raviuraa ja osa on ratsun hommissa, myös niissä pärjäten hyvin. Herkkulakon isä oli komea musta ravuriori Ålan Marsipaani ja emä vaaleanpunarautias tamma Napostella.

ee. Konnan emän emä Sannan Sydämellinen oli todellisuudessa ansainnut nimensä, sillä kukaan ei varmaan koskaan ollut tavannut näin huomaavaista ja kilttiä tammaa mitä Sannan Sydämellinen eli Melli oli. Melli oli ehdottoman kaunis rautias tamma, joka nuorempana koitti raviuraa, mutta ei kuitenkaan omannut vahvaa voitontahtoa, joten jäi hyvän sukunsa varjolla kasvattajalle siitostammaksi. Siinä tamma toimikin ehdottoman hyvin ja se hoisi aina varsalaitumella omat ja myös muiden tammojen varsat. Se oli ehkä äidillisin hevonen mitä maa päällään kantoi. Mellin isä oli keskiverto ravuriori Arvonanto ja emä myös erittäin ansioitunut ravuritamma Hentomielinen.

Jälkeläiset

Sukupuoli Syntynyt Nimi Emä Omistaja
tamma 04.02.2019 Fazerina PUM Katariina II Lähtölaukaus / Decne

Kisakalenteri

KERJ Kenttäratsastus: 12 sijoitusta, joista 4 voittoja
09.02.2019 - Domenica Estate - CIC1 - 1/30
27.02.2019 - Lupsakan Suomenhevoset - CIC1 - 4/30
19.02.2019 - Ristikallio - CIC1 - 1/30
01.03.2019 - Ristikallio - CIC1 - 1/30
21.02.2019 - Ristikallio - CIC1 - 3/30
13.02.2019 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - CIC1 - 2/30
17.02.2019 - Nekkulan Suomenhevoset - CIC1 - 5/50
24.02.2019 - Lähtölaukaus - CIC1 - 1/30
23.02.2019 - Oriasema Ketjukolari - CIC1 - 5/30
13.03.2019 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - CIC1 - 5/30
16.03.2019 - Safiiritiikerin Kilpailukeskus - CIC1 - 5/30
20.03.2019 - Lähtölaukaus - CIC1 - 3/30
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
MEJ Maastoesteratsastus: 11 sijoitusta, joista 4 voittoja
31.01.2019 - Kisakeskus Tuikku - 100 cm - 2/12
09.02.2019 - kisakeskus Tuikku - 100 cm - 2/12
10.02.2019 - Kisakeskus Tuikku - 100 cm - 1/12
12.02.2019 - Lähtölaukaus - 100 cm - 3/19
14.02.2019 - Lähtölaukaus - 100 cm - 1/28
15.02.2019 - Lähtölaukaus - 100 cm - 1/28
15.02.2019 - Lähtölaukaus - 100 cm - 4/19
01.02.2019 - Prime Sporthorses - 100 cm - 2/12
02.02.2019 - Prime Sporthorses - 100 cm - 1/12
21.02.2019 - Lähtölaukaus - 100 cm - 2/17
17.03.2019 - Lähtölaukaus - 100 cm - 2/22
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
VSR-CUP: 01 sijoitusta, joista 0 voittoja
28.02.2019 - VSR CUP Kenttäratsastus - CIC1 - 2/44

22.02.2019 - NJ - Decnen Virtuaaliset - 4/12, irtoSERT - tuomari Miia Maria

00.00.0000 - VSN - Paikkan nimi - sijoitus, 00,0p, tulos - tuomari NIMI

28.02.2019 - Rotunäyttelyt - VSR - II-palk - tuomari dookie

Päiväkirja

31.01.2019 - Kisahoitajana, kirjoittanut tallityttö Silja (omistajan alterego), 739 sanaa

Ja taas oli aika kisareissujen! Tällä kertaa matkaan lähti useampia hevosia kun suuntasimme Anniinan ja Decnen kanssa Domenica Estatelle kenttäkisoihin. Itse sain hoitaakseni Konnan lisäksi Rinan ja Decnen toisella tallilla asuvan Kaisan. Rakastin lähteä mukaan kenttäkisoihin, sillä niissä sai kyllä aina kokoajan olla tekemässä jotain ja lisäksi kolme osakoetta antoivat niin suuret mahdollisuudet pärjäämiselle. Ikinä ei oikein tiennyt kuka olisikaan se voittaja! Konna osallistuisi tänään Decnen kanssa CIC1 luokkaan, joten heillä olisi ensimmäisenä aamulla Helppo A tasoinen koulurata, josta he jatkaisivat 105 cm korkeille rataesteille. Iltapäivällä taas olisi luvassa maastoesteosuus mitä odotin kyllä suurella innolla!

Perille päästyämme Decne lähti ilmoittautumaan kun minä ja Anniina aloimme purkamaan hevosia ja laittamaan kuntoon ensimmäisiä verryttelyyn. Konna oli oma itsensä, hieman sählä ja tyhmä, mutta kuitenkin pienellä ojennuksella pysyi kyllä asiallisesti paikoillaan. Toki se steppaileminen ei auttanut yhtään asiaa, sillä ori on niin samperin iso ja itse olen tälläinen tappijalkainen.. Sain kuitenkin vaivalla laitettua varusteet orille kun Decne tuli hölkällä takaisin että ehtisi verryttelemään kaikki hevosensa. "Konna onkin numero 112", Decne naureskeli pukiessaan numeroliiviä päällensä. "No toivotaan ettei se oo mikään enne!", vastasin naiselle hieman naurahtaen. Decne naurahti ja hyppäsi ketterästi ison orin kyytiin. Talutin ratsukon verryttelyyn orin hieman pullistellessa lähellä kävelevien hevosten kohdalla. "Pidä hauskaa ja ratsasta hyvin", tsemppasin vielä Decneä ennen kuin menin laittamaan seuraavan hevosen kuntoon.

Kun olin saanut kaiken autolla valmiiksi, siirryin katsomaan Konnan ja Decnen koulurataa. Ja olinkin juuri ajoissa, sillä ratsukko oli juuri saapunut kouluaitojen sisälle valmistautumaan. Konna näytti tänään erittäin hyvältä, jopa ihmeellisen rennolta. Itseäni hieman jännitti normaalia enemmän, vaikken ollut aivan varma että miksi. Ratsukko sai luvan aloitaa ja katsoi silmä tarkkana suoritusta. Konna suoritti radan esimerkillisesti ja Decne ratsasti jokaisen liikkeen likipitäen täydellisesti. Lopputervehdyksen jälkeen taputin käsiäni onnellisena yhteen ja lähdin hölkällä ratsukkoa vastaan. Decne tulin orin kanssa hölkäten minun luokse, sanoi miten uskomaton fiilis radalta jäi ja kipitti sen jälkeen nopeasti seuraavan hevosen kyytiin. Nainen ottaisi toinen kouluradan alle ennen kuin kävisi hyppäämässä rataesteet orin kanssa. Vaihdoin Konnalle rataestevarusteet ja ennen kuin huomasinkaan Decne oli jo palannut takaisin ja hyppäsi orin kyytiin uudestaan ja suuntasi tällä kertaa toiseen osakokeeseen. Rataesteetkin ori suoritti kuin leikiten, mutta valitettavasti yksi pieni puomi tuli hipaisusta alas. Radan jälkeen vilkaisin nopeasti koulutuloksia ja juoksin onnesta hehkuen ratsukon luokse. "Näitkö sä mitä sait kouluosuudesta!!", huikkasin heti kuuloetäisyydeltä Decnelle. "76%!!", huudahdin ennen kuin nainen ehti edes vastaamaan. Decne kiljahti innoissaan ja totesi, ettei se yksi ratsastajan puomi esteradalla tuntunut yhtään niin pahalta..

Iltapäivällä alkoi jo oma jaksaminen hieman olla lopussa, mutta varustin Konnan vielä kertaalleen viimeistä osakoetta varten. Ori käyttäytyi myös hieman asiallisemmin nyt, joten siltäkin taisi olla suurimmat energiat jo hieman käytetty. Taputin orin paksua kaulaa ja kehuin miten hienosti se olikaan tänään suorittanut ja miten olisi enää vain yksi osakoe jäljellä. Konna hamuili hieman minun takin lievettäni, samaan aikaan kun Decne - joka näytti jo rättiväsyneeltä - saapui orin luokse ja hyppäsi selkään viimeistä kertaa. "Vielä pari rataa", nainen huokaisi ja taputti orin kaulaa. Ori lähti rauhallisesti kävelemään verryttelyn suuntaan, kun itse jäin vielä autolle pakkaamaan tavaroita valmiiksi, sillä Konna oli minun viimeinen hevoseni tänään. Ja noin 15 minuuttia myöhemmin siirryin maneesille katsomaan maastoesteosuutta. Decne ja Konna olivat saapuneet maneesiin, mutta ennen heitä olisi vielä muutama ratsukko. Katsoin rataa suorittavan ratsukon menoa, kun he hieman haparoiden hyppäsivät valtavalta näyttävän kulman yli. En kyllä itse ikinä uskaltaisi moisia esteitä hypätä, mietin mielessäni. Pian kuitenkin lähtömerkin saivat Decne ja Konna, joten palasin mieleni sopukoista takaisin todellisuuteen.

Konna oli kuin uusi hevonen radalla! Se suoritti jokaisen tehtävän äärimmäisen tarkasti ja Decne ratsasti oria erittäin tyylikkäästi. Pieni haparoiva askel näkyi vinolla linjalla, mutta ori korjasi tilanteen vaikka väli jäikin hieman lyhyeksi. Rata suoritettiin kuitenkin erinomaisen tyylikkäästi, vain muutamalla aika virheellä. Onnellisen näköinen Decne taputti pärskivää Konnaa radan jälkeen kun itse siirryin taas taputtaen ulos ottamaan ratsukon vastaan. Pihalla otin orin tyytyväisen näköiseltä Decneltä joka vielä maassakin taputti oria. "Näyttää siltä että päästään palkintojen jakoon", Decne huikkasi minulle vielä iloisesti ennen kuin hyppäsi viimeisen hevosen kyytiin. "Siisti sitä hieman ja kävele sen kanssa. Ei oo enää kun 7 ratsukkoa jäljellä ja katsoin just tuloksia että ollaan vielä johdossa tällä hetkellä", nainen lisäsi. Niinpä jäin taluttelemaan oria pihalle, missä se hieman taas alkoi heräiltyään röyhistelemään rintojaan lähellä käveleville tammoille. Nauroin orin possuilua ja jatkoin taluttelua kunnes Decne vihdoin palasi takaisin. "Uskomatonta mutta me todellakin tehtiin se!", nainen hihkaisi ja halasi minua tiukasti. Decne hyppäsi kyytiin ja talutin naisen ja orin palkintojen jakoon, missä Konna sai kauniin sinivalkoisen ruusukkeen. Että minä olin sillä hetkellä ylpeä minun hoitohevosestani!

02.03.2019 - Valmistautumista SIM Routine Trophyyn, kirjoittanut tallityttö Anniina (omistajan alterego), 453 sanaa

Kun muutama viikko sitten Decne oli kysynyt minulta ja Siljalta haluaisimmeko lähteä hänen kanssaan Ruotsiin hyppäämään SIM Routine Trophyn pikku viikoille, minun oli todellakin vaikeuksia pitää riemunkiljahduksia sisälläni. Ja vielä enemmän innoissani olin kun Decne kysyi sopisiko minulle että otan Konnan! Konna on aivan ihana iso ori ja tykkään hypätä sillä mielettömästi, joten oli todellinen unelmien täyttymys että sain juuri sen itselleni tälle reissulle kisaratsuksi. Lisäksi kuin kirsikkana kakun päällä Decne lupasi maksaa kaikki kisakustannukset, sillä hän oli ollut todella tyytyväinen meidän työpanokseemme. Että en malttanut odottaa kisoihin lähtöä! Decne ilmoitti meidät luottavaisesti kolmeen luokkaan: keskiviikkona hyppäisimme maltillisesti 100 cm ja lauantaina sitten kaksi luokkaa, 100 cm ja 110 cm.

Seuraavat viikot menivätkin sitten ahkerasti harjoitellessa. Silja harjoitteli ahkerasti Rinan kanssa ja itse koitin parhaani mukaan treenata Konnalla. Normaalisti me tytöt ratsastetaan vuorotellen vähän kaikkia hevosia, mutta nyt kaksi viikkoa keskityttiin lähes 110 prosenttisesti vain tuleviin kisahevosiimme. Toki muita hevosia unohtamatta, mutta molemmat meistä halusi panostaa tähän mahdollisuuteen ihan kympillä. Decne piti myös muutaman ylimääräisen este- ja kouluvalmennuksen ja prepattiin ja hinkattiin todellakin tekniikkaa ja kontrollia. Mitä lähemmäksi lähtö lähestyi, sitä enemmän minulla alkoi olemaan perhosia vatsassa. Olisikon valmis tähän? Mitä jos menen mokaamaan kaikki? Mitä jos en koskaan enää pääse sen jälkeen kisaamaan? Onneksi minulla oli Silja tukenani, joka oli yhtä innoissaan ja jännittynyt kuin minäkin.

Päivää ennen lähtöä pakkasin kaikki omat kisa- ja ratsastusvarusteeni ja sen lisäksi kaikki Konnan varusteet. "Mitä mieltä oot Silja, pitäiskö mun ottaa muutama eri värinen kisahuopa sille mukaan.. Onkohan sinne luvattu sadetta? Herran jumala mua jännittää!", höpötin Siljalle meidän putsatessa varusteita ja pakatessa tavaroita pieneen arkkuihin jotka ottaisimme mukaan. Silja nauroi. "Joo oon miettinyt ihan samoja asioita", tyttö sanoi hieman hermostuneesti naurahtaen. "Älä huoli Ansku, eiköhän me selvitä tällä tavara paljoudella", Silja sanoi ja osoitti vielä pakkaamatta olevaa tavara pinoa. En voinut kun nauraa, sillä se todellakin näytti siltä että olisimme vähintäänkin muuttamassa, ei suinkaan lähdössä viikoksi kisareissulle. "Mää käyn hakemassa ovelle valmiik nopeesti rehusäkit ja meen sitten puunaan Konnan valmiiksi, ooks sää ihan okei täällä?", kysyin vielä Siljalta ennen kuin poistuin tallin puolelle. "Joo. Mää tuun ihan just puunaan Rinan", Silja vastasi iloisesti hymyillen.

Konna mutusteli onnellisena heinää karsinassaan kun menin sen luokse ja otin sen pesukarsinalle. Se oli klipattu juuri viikko sitten, joten ainoastaan pesin sen ja siistin valmiiksi. Konna kuopi hieman kärsimättömästi pesupaikalla ja jouduin muutaman kerran jopa hieman korottamaan sille ääntäni, sillä se tuntui välillä keskittymän vastapäisessä karsinassa olevaan tammaan ja jyrätä minun yli. Pesun jälkeen laitoin solarium lamput päälle ja siistin orin korvakarvat ja hoisin jalat ennen kuin palautin sen takaisin karsinaan. Karsinassa ori jatkoi taas innokkaana heiniensä syömistä ja sillä ei takuulla ollut pienintäkään tietoa siitä että huomenna lähdettäisiin Ruotsiin. "Ja lupaatkin sitten käyttäytyä hyvin..", kuiskutin heiniään tyytyväisenä mutustavalle orille.

00.00.0000 - Otsikko

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam a tellus ut metus condimentum convallis. Fusce arcu metus, porta eu pellentesque et, blandit tristique nisi. Sed eleifend a libero vel ullamcorper. Etiam rhoncus eleifend facilisis. Mauris tempor commodo dolor in ullamcorper. Nullam enim risus, eleifend quis lorem semper, cursus viverra nisi. Praesent id tortor nibh. Nunc congue tempus magna, sed congue purus venenatis at. Sed cursus rutrum congue.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam a tellus ut metus condimentum convallis. Fusce arcu metus, porta eu pellentesque et, blandit tristique nisi. Sed eleifend a libero vel ullamcorper. Etiam rhoncus eleifend facilisis. Mauris tempor commodo dolor in ullamcorper. Nullam enim risus, eleifend quis lorem semper, cursus viverra nisi. Praesent id tortor nibh. Nunc congue tempus magna, sed congue purus venenatis at. Sed cursus rutrum congue.

Valmennukset

10.12.2018 - Estevalmennus, valmentajana omistaja, 508 sanaa

Minusta on todella kiva rääkätä meidän tallityttöjä, joten pistän ne aina tasaisin väliaijoin kaikkien Laukauksen hevosten selkiin ja pidän heille valmennuksia. Minusta on hienoa nähdä tyttöjen kehityksen lisäksi se miten kukakin hevosista liikkuu ja se helpottaa taas itseä kun tietää mitä lähteä korjailemaan seuraavalla kerralla kun ratsastaa kyseistä hevosta. Tänään sitten oli yksi niistä päivistä kun Anniina ja Silja joutuivat kunnon rääkkiin, sillä päivän aikana treenattiin useampia hevosia niin koulu- kuin esteratsastuksenkin saralla. Tosin minulla on sellainen olo etteivät tytöt koe tätä treenaamista mitenkään pakkopullana, sillä joka kerta kun ehdotan tytöille että voitaisiin pitää treenipäivä, he alkavat kilpaa huutamaan kuka haluaa ottaa mitäkin. Toki koitan aina pitää heidät tyytyväisenä ja tarjota heille haluamansa hevoset, mutta onhan meillä tallissa myös monia tapauksia jotka eivät ehkä ole juuri tyttöjen suosikkeja. Toki harvassa nämä ovat onneksi.

Tällä kertaa Konna sai selkäänsä Anniina, joka saapui hyvissä ajoin maneesiin kun itse vielä rakentelin meille pientä jumppatehtävää. Käsin tytön verrytellä orin ravissa ja kevyessä laukassa ennen kuin aloitamme työskentelyn ja tyttö teki työtä käskettyä. Parivaljakko oli hieman huvittavan näköinen, sillä Anniina on vain rapiat 165 senttinen ja Konna on kuitenkin päälle 170 senttinen mammuttimainen ori. Seurasin ratsukon lämmittelyä, ori laukkasi kevyen näköisesti ja ryhdikkäästi ympäri maneesia pieni brunette selässään. "Okei ota raviin ja alotetaan vähän sileällä ennen kun hypätään", kehoitin ratsukkoa. Anniina siirsi Konnan taidokkaasti raviin ja kokosi oria hieman että pystyi istumaan harjoitusravissa. Ori kuitenkin tiesi että tänään hypättäisiin ja se vaikutti hieman kuumuvalta, joten sanoin Anniinalle että hän voi keventää ettei ori hermostu liiasta kokoamisesta. Anniina nyökkäsi ja jatkoi kevyessä ravissa voltteja tehden ja oria taivutellen. Jumpattiin Konnaa hetken aikaa molempiin suuntiin niin ravissa kun laukassa ja tehtiin muutamia siirtymisiä askellajien sisällä ihan vain että tiesimme meillä olevan jarrut ja kaasu hyvässä balanssissa. Ori oli hieman innoissaan ja kuumikin ehkä hieman meidän verryttelyissä, joten kehotin tyttöä ottamaan hetkeksi käyntiin ja antamaan hieman pidempää ohjaa samaan aikaan kun selittäisin annetun tehtävän tytölle.

Tehtävä ei tällä kertaa ollut monimutkainen, vaan maneesin keskelle pituushalkaisijalle olin tehnyt moniosaisen jumppasarjan, joka alkoi ravilähestymisellä, ponnistuspuomin kautta in-and-out ristikot (kolme kappaletta), jonka jälkeen tuli askeleen välillä pysty, askeleen välillä toinen pysty, askeleen välillä okseri ja kahden askeleen välillä okseri. Kerroin Anniinalle, että tärkein tehtävä oli tulla rauhassa jumppasarjalle niin, ettei vauhti kiihtyisi yhtään välissä, sillä välit olivat enemmänkin lyhyet kuin pitkät, kun tarkoitus oli tosiaankin jumpata oria. Koska linja oli keskihalkaisijalla ratsukko pääsi lähestymään sitä molemmista suunnista ja viimeisen esteen jälkeen pitikin pitää huoli että suunta vaihtui aina joka kerta. Annoin ratsukolle luvan lähestyä jumppatehtävää. Konna nosti korvat pystyyn nähdessään linjan ja koitti puskea laukalle, mutta tyttö piti hermot hyvin kurissa ja pidätti hieman innokasta ratsuaan. Askel osui erinomaisesti ja sen jälkeen ratsastajan ei tarvinnut kuin nauttia esteestä toisen perään, sillä ori keskittyi liki täydellisesti tekemiseen. Jokaisen kerran jälkeen nostin hieman kolmea viimeistä estettä ja lupulta ratsukko ylitti tyylikkäästi liidellen 135 senttisen okserin jumppasarjan viimeisenä osana. "Bravo!", hihkaisin viimeisen näyttävän ylityksen jälkeen. Anniina taputti oria innoissaan kaulalle ja Konna jatkoi pitkää laukkaansa ympäri maneesin. "Voit loppuverrytellä sen itsenäisesti, hienoa työtä", kehaisin Anniinaa vielä ennen kuin siirryin takaisin tallin puolelle.

00.00.0000 - Otsikko

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam a tellus ut metus condimentum convallis. Fusce arcu metus, porta eu pellentesque et, blandit tristique nisi. Sed eleifend a libero vel ullamcorper. Etiam rhoncus eleifend facilisis. Mauris tempor commodo dolor in ullamcorper. Nullam enim risus, eleifend quis lorem semper, cursus viverra nisi. Praesent id tortor nibh. Nunc congue tempus magna, sed congue purus venenatis at. Sed cursus rutrum congue.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam a tellus ut metus condimentum convallis. Fusce arcu metus, porta eu pellentesque et, blandit tristique nisi. Sed eleifend a libero vel ullamcorper. Etiam rhoncus eleifend facilisis. Mauris tempor commodo dolor in ullamcorper. Nullam enim risus, eleifend quis lorem semper, cursus viverra nisi. Praesent id tortor nibh. Nunc congue tempus magna, sed congue purus venenatis at. Sed cursus rutrum congue.

00.00.0000 - Otsikko

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam a tellus ut metus condimentum convallis. Fusce arcu metus, porta eu pellentesque et, blandit tristique nisi. Sed eleifend a libero vel ullamcorper. Etiam rhoncus eleifend facilisis. Mauris tempor commodo dolor in ullamcorper. Nullam enim risus, eleifend quis lorem semper, cursus viverra nisi. Praesent id tortor nibh. Nunc congue tempus magna, sed congue purus venenatis at. Sed cursus rutrum congue.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam a tellus ut metus condimentum convallis. Fusce arcu metus, porta eu pellentesque et, blandit tristique nisi. Sed eleifend a libero vel ullamcorper. Etiam rhoncus eleifend facilisis. Mauris tempor commodo dolor in ullamcorper. Nullam enim risus, eleifend quis lorem semper, cursus viverra nisi. Praesent id tortor nibh. Nunc congue tempus magna, sed congue purus venenatis at. Sed cursus rutrum congue.

Palkintokaappi

Ulkoasu © M Layouts
Kuva © tallin omaisuutta ellei toisin mainita
virtuaalihevonen