Etusivu Takaisin edelliselle sivulle Kaisan valmennus- ja päiväkirja
Kaisan päiväkirja

Virtuaalihevonen - a sim-game horse

Päivä- ja valmennuskirja saattaa sisältää myös kuvia. Pitämällä hiirtä kuvan päällä, näet kuvan kuvatekstin!

Valmennuskirja

10.01.2019 - Kouluvalmennus, valmentajana Ponnie
Pakkaspäivänä kiitin onneani saapuessani maneesiin, jossa oli miinusasteiden sijasta plusasteita. Maneesin keskellä, suurella keskiympyrällä hääräsi suuri täplikäs tamma. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota tamman matkaavoittaviin liikkeisiin. Kaisa-hevosen selässä keskittyneesti ratsastava nainen huomasi hetken kuluttua minun saapuneen maneesiin, ja siirsi ratsunsa käyntiin. Heilautin kättäni tervehdykseksi ja kävelin ratsukon luokse. Koska kevään ja kesään ratsastuskilpailuihin ei ollut enää montaa kuukautta, päätimme harjoitella Helppo A-kouluratsastusohjelmaa. Koska Kaisan lihakset olivat jo lämpimänä, läksytin ratsukon takaisin uralle, jotta voisimme aloittaa ohjelman harjoittelun. Tarkoituksena oli tehdä ensin ohjelman eri aihealueita pienemmissä osissa, ja lopuksi koko ohjelma kerralla alusta loppuun. Keskiravia ja ravin kokoamista harjoitellessaan Kaisa oli innokas. Jo kaukaa kuuli tömistelevän tamman lähestyvän Kaisan venyttäessä askeleitaan keskiravissa. Tamma hakeutui mukavan rennoksi niskastaan ja kantoi hienosti itsensä myös keskikäynnissä. Koottu käynti puolestaan sai Kaisan hakeutumaan mutkalle, mutta huomauttaessani asiasta ratsukko suoristui nopeasti takaisin oikeaan asentoon. Avojen ja sulkujen treenaamiseen vierähtikin hieman pidempi aika, sillä valmennuksen alussa haettu rentous oli tiessään. Joko Kaisa alkoi olla hieman väsynyt, tai ratsastajan ote alkoi hiljalleen herpaantua, mikä puolestaan sai tamman turhautumaan. Kun olin nähnyt muutaman kivan avon ja sulun, oli aika vaihtaa suuntaa ja aloittaa takaosankääntöjen harjoittelu. Takaosakäännöksissä Kaisa oli taitava, eikä niitä tarvinut kauaa hioa.

Seuraavaksi patistelin ratsukon ottamaan pitkille sivuille vastalaukkaa, ja tekemään puoliympyrät vastalaukassa. Vastalaukassa Kaisa silminnähden rentoutui ja rauhottui jälleen työntekoon. Tamma selvästi iloitsi päästessään työskentelemään hieman haastavampienkin juttujen parissa. Pienet haasteet silloin tällöin lisäävät onnistumisen iloa, eikös? Ennen koko ohjelman läpiratsastusta ratsukon tuli vielä treenata laukanvaihtoja käynnin kautta. Ratsukko aloitti kevyesti kokeilemalla keskilaukasta siirtymistä koottuun laukkaan, jonka jälkeen olisi aika treenailla laukanvaihtoa käynnin kautta. Kaisan kanssa oltiin selvästi harjoiteltu laukanvaihtoja ennenkin. Tamman mielestä laukka olisi vaihtunut niin paljon helpommin suoraa laukasta, mutta vaadin silti ratsukon tekemään siirtymät käynnin kautta. Kaisa jännittyi jälleen niskasta, ja laukasta tuli hieman pätkivää. Vaihdot olivat kuitenkin mukavan rullaavat, joskin hieman ilmavammat ne olisivat voineet olla. Kun laukanvaihtoja oli hetki treenailtu, pidimme pienen hengähdystauon ennen varsinaisen ohjelman läpi ratsastamista. Kaisa parka luuli jo koettelemuksen olevan ohitse, mutta ratsastajan keriessä ohjia takaisin käsiinsä tamma palasi takaisin työmoodiin. Huutelin maneesin päästä ratsukolle miten kouluohjelma eteni, ja ratsukko teki työtä käskettyä. Ratsastajan tehtäväksi jäi lähinnä ohjaaminen ja kyydissä istuminen. Valmennuksessa harjoitellut asiat muistuivat nopeasti Kaisan mieleen, eikä neiti tällä kertaa kehdannut laittaa vastaan laukanvaihdoissa. Nyt laukka rullasi mukavasti, eikä tamma jännittynyt niskasta kuin muutamassa hassussa kaarteessa. Olin hyvin tyytyväinen ratsukon suoritukseen, ja jos kaksikko vain malttaisi treenata samalla tyylillä kevään edetessä, tulisi kesän koulukilpailuista takuulla mukavia sijoituksia!

22.01.2019 - Estevalmennus, valmentajana Ponnie
Tuttu ratsukko saapui maneesiin juuri, kun olin saanut kasattua esteradan valmiiksi. Katselin aikaansaannostani ja nyökkäsin tyytyväisenä. Ratsukon valmistautuessa alkukäynneillä, lisäsin parit kannattimet tolppiin ja tein päädyssä olevalla ympyrällä olevista pystyistä ristikoita. Okserista muutin vain ensimmäisen puomin ristikoksi. Radalla, jota alkulämmittelyn jälkeen aloittaisimme treenaamaan, oli luvassa muutama pysty ympyrällä, tasaokseri kaarevalla lähestymisellä, sarja pitkällä sivulla, kahden esteen linja lävistäjän myötäisesti sekä loppuun pieni erikoiseste. Aloitimme kuitenkin valmennuksen kevyellä lämmittelyllä. Ratsukko teki alkuraveissa kiemurauraa esteiden välistä pujotellen. Kaisa oli selvästi kiinnostunut virittämistäni esteistä, eikä kauaakaan kun ratsukko pääsisi niitä testailemaan. Lyhyt laukkalämmittely vielä ennen ensimmäisiä hyppyjä. En ollut täysin varma, johtuiko Kaisan ylimääräinen energia ulkona paukkuvasta pakkasesta, vai tamman palavasta halusta päästä hyppäämään. Oli miten oli, annoin ratsukolle muutaman laukkaympyrän jälkeen luvan lähestyä ensimmäistä ristikkoa, joka oli toinen ympyrällä olevista esteistä. Kaisa kuuli antamani luvan, ja lähti ilman ratsastajansa lupaa kiihdyttelemään kohti päädyssä olevaa ristikkoa. Komensin ratsukkoa pysähtymään, ja senkös Kaisa olisi viimeisenä halunnut tehdä. Tamma kiljahti kimeästi ja hyppäsi kepeän rodeohypyn ilmaan. Onneksi ratsastajalla oli paitsi ratsastusvakuutus, myös erittäin hyvä tasapaino! Pistin ratsukon jatkamaan ravityöstöä ennen ensimmäistä hyppyä, ja Kaisa oli tästä päätöksestä selvästi turhautunut. Martingaalit eivät olisi olleet tammalle pahitteeksi, ja ehdotinkin, että tammalle voisi hyvin hankkia sellaiset. Silloin tamma tuskin pääsisi kiskomaan päätään taivaan tuuliin sekä touhuilemaan sitä ja tätä oman mielensä mukaisesti. Kun Kaisa vihdoin rauhoittui ja keskittyi ravissa tehtäviin pohkeenväistöihin, annoin ratsukolle uudelleen luvan kokeilla ensimmäistä lämmittelyestettä. Nyt tamma keskittyi ja kuunteli ratsastajaansa, joka joutui istumaan jokaisen raviaskeleen tiiviisti ennen estettä. Esteen tamma ylitti näyttävällä ponnahduksella, jonka jälkeen ratsukko siirtyi laukkaan. Seuraavaksi ratsukko saisi ylittää toisenkin lämmittelyesteen, eli toisen ympyrällä olevan ristikon. Kaisan täytyisi edelleen lähestyä ravissa ensimmäiselle esteelle, jonka jälkeen toisen esteen tamma saisi ylittää laukassa. Myös ensimmäinen este tulisi uudemman kerran ylittää laukassa, jonka jälkeen ratsukko saisi jatkaa uralle laukassa. Kaisa luultavasti ymmärsi, että hän pääsisi hyppäämään hieman enemmän esteitä, ja tekemään hieman vähemmän turhanpäiväisiä ympyröitä ja väistöjä, jos kuuntelisi ratsastajansa apuja. Niinpä tamma tuli oikein mukavasti ympyrällä olevat ristikot ja jatkoi hallitussa laukassa uralle. Annoin ratsukolle luvan hypätä okserin kaarevalla lähestymisellä. Jos olisin kauempaa katsonut, olisin voinut veikata juuri nähneeni rakettilähdön kuuhun, mutta ei, se oli vain Kaisa hyppäämässä jäätävän kokoisella pompulla okserin ylitse. Puomit eivät tällä kaksikolla pahemmin päässeet kolisemaan.

Oli aika aloittaa varsinaisen radan hyppääminen. Nostin esteet noin 90-100cm korkuisiksi ja kertasin vielä varmuuden vuoksi alkutunnista selittämäni radan. Painotin vielä, että nyt olisi tarkoitus ratsastaa tarkkuutta, ei niinkään aikaa. Tämän paasauksen jälkeen annoin ratsukolle lähtömerkin, ja Kaisa ampaisi matkaan kuin kuula tykin suusta. Se siitä tarkkuusratsastuksesta, vaikka tarkasti ratsukko etenikin aina sarjalle saakka. Se olikin radan ensimmäinen kohta, missä turhan suuresta nopeudesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Niinpä istunnalla ja pidätteillä Kaisa saatiin viimein hidastamaan laukkaansa, ja sarja ylittyi tahdikkailla ja ilmavilla pompuilla. Jäljellä oli kahden esteen muodostama linja lävistäjällä ja sen jälkeen enää erikoiseste. Linjalla laskin ratsukon askeleet esteiden välille, ja usko tai älä, kohtalaisen pitkälle välille mahtui vain neljä askelta ennen ponnistusta. Viimeiselle esteelle Kaisa jännittyi, mutta ratsastajan rohkaistuksesta tamma ylitti muurin mukisematta. Taputin ratsukolle hyvästä suorituksesta ja kysyin haluaisiko kaksikko hypätä radan vielä kertaalleen 110-120cm kokoisena. Minun aikani alkoi olemaan jo kortilla, mutta en malttanut lähteä ennen kuin näin ratsukon radan vielä toistamiseen. Toisella kerralla tamma oli hieman uupuneempi ja eteni siksi paljon varmemmin ja rauhallisemmin. Kaisa oli taitava tamma, joka kuitenkin vielä vaati paljon töitä ratsastajaltaan. Ei oikeastaan muutoin, mutta hallitun laukan löytämiseen tarvittaisiin vähän enemmän hevosen tulkitsemista ja erittäin vahvoja vatsalihaksia, jotta tamman kiihtyvää laukkaa pystyisi edes hieman enemmän vastustamaan istunnalla. Jäin innolla odottamaan kesän estekisoja, jolloin toivottavasti törmäisimme jälleen Kaisan kanssa.

23.01.2019 - Kouluvalmennus, valmentajana VRL-14727
Heti seuraavana päivänä Jullen estevalmennuksesta, tulin valmentamaan samaista ratsastajaa kouluratsastuksessa Kaisan kanssa. Astellessani maneesiin ratsukko on jälleen kerran alkulämmittelemessä. Kaisa on kaunis suomalainen puoliverinen, väriltään ihana tobiano. Kaisan ravi näyttää oikein vaivattomalta ja lennokkaalta. Sellaiselta ihanalta unelmaravilta, jossa minä ainakin voisin istua päivät pitkät. Kaisa näyttää olevan oikein nätisti tuntumallakin. Tarkkailen ratsukon ravia hetken, ennen kuin pyydän taas käyntiin. "Ajattelin jos tänään harjoiteltaisiin pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, sekä vähän vastalaukkkaa", kerron ajatukseni ratsastajalle. Päätämme aloittaa pohkeenväistöstä. Pyydän ratsukkoa aloittamaan käyntipohkeenväistöillä, tekemällä väistöt molemmille pitkille sivuille. Toisen lyhyen sivun päätyyn ratsukko saa tehdä pääty-ympyrän ravissa. Ensimäisellä pitkällä sivulla Kaisa lähtee oikein kivaan, pehmeännäköiseen pohkeenväistöön. Väistö on lennokasta ja ponnekasta. Kaisa työskentelee hyvin väistöllä, kun ratsastaja ei yritä liikaa. "Tuo oli oikein esimerkillinen väistö", kehun ratsukon tullessa pääty-ympyrälle. Toisellakin pitkällä sivulla Kaisa väistää hyvin, maneesin katolta tipahtava lumi säikäytti Kaisan. Tamma nosti turvan taivaisiin ja pysähtyi hetkeksi. Saimme kuitenkin tamman rahoittumaan. Hieno pohkeenväistö jatkui. Ai että, minäkin haluaisin joskus ratsastaa Kaisalla.

Vielä muutaman kerran käyntiväistöjä tehtyään pyydän ratsukkoa aloittamaan raviväistöt. "Tee muuten samalla tavalla, mutta pääty-ympyrä laukassa", ohjeistan. Ratsukko nostaa jälleen ilmavan ravin. Kaisa näyttää kauniilta hakeutuessaan tuntumalle ja tehdessään väistöjä. "Vähän saisi enemmän väistää", huomautan kun Kaisan väistö vähän suppenee. Loppupätkä sujuu hyvin. Kun Kaisa nostaa laukan pääty-ympyrällä, en voi kuin vain ihailla. Se on oikein ilmavaa ja liidokasta. Ratsastaja hidastaa Kaisan vähän turhan rajusti, jolloin tamma vähän protestoi. Pian ratsukko pääsee jatkamaan hienoja väistöjään. "Ja sitten sitä vastalaukkaa. Jos vaikka laukkaat uran sisäpuolella ensin tähän oikeaan kierrokseen. Mene kuitenkin vasenta laukkaa. Muista tasapaino ja tuntuma", ohjeistan kun valmennuksen loppupuoli lähestyy. Ratsastaja nyökkää vastaukseksi. Ratsukko siirtyy nätisti hieman uran sisäpuolelle. Kaisa ottaa pari raviaskelta ennen kuin nostaa laukan. "Käskin mennä vastalaukkaa", naurahdan. Laukanvaihto sujuu hyvin ja nopeasti ravin kautta. Ainakin oikeaan kierrokseen vastalaukka näyttää sujuvan. Kumpikaan ei horju ja laukka on edelleen ilmavaa ja kaunista. Myös vasempaan kierrokseen vastalaukka onnistuu hyvin. Tästä hevosesta minä pidän. Ja Kaisan valmentaminen on ihanaa. Olisi niin mukavaa ratsastaa sillä itsekin joskus.

Päiväkirja

11.12.2018 - Koeratsastus
Katsoin tuota täydellistä kirjavaa tammaa pelkällä rakkaudella. Sen silmissä huokui lempeys ja olin jo aivan varma että tulen ostamaan sen. Toki minun silti piti kiivetä selkään kokeilemaan onko minusta mihinkään ja ylipäätään suotuuko tamman omistaja sen minulle myymään. Niinpä talutin tamman keskelle maneesia, mistä otin pienen jakkaran ja kurkottauduin jalustimeen josta heijasin itseni kevyesti ison tamman selkään.

Kaisa käänsi päänsä ja nuuhkaisi minun jalkaani kuin sanoakseen että noniin täti, aika mennä. Keräsin ohjat kevyesti käteen ja pyysin tammaa liikkeelle. Jo käynnissä huomasin miten elastiset ja matkaavoittavat tamman liikkeet olivat. Pyysin tammaa raviin ja se hypähti rennon letkeään ja pitkään raviin käyttäen liki täydellisesti koko kroppaansa. "Jep, kyllä minä tämän otan!" huikkasin innostustani yhtään peittelemättä omistajalle joka nyökkäili hyväksyvästi maneesin reunalla. Ratsastin kuitenkin vielä askellajit loppuun asti - ihan vain voidakseni huikata omistajalle että ihana laukka - ja otin muutaman maahankaivetun hypyn esteen yli jonka omistaja oli maneesiin rakentanut. Loppukäyntien aikana hymyni oli varmasti leveämpi kuin lapsella jouluaattona.

20.12.2018 - Kamalan inhottavia varusteongelmia
Varusteongelmat on varmasti yksi hevosenomistajien suurimmista murheista. Olen ollut onnekas ja pärjännyt kaikkien ihanien harrastehevosteni kanssa muutamalla todella halvalla satulalla. Aluksi ne näytti kelpaavan hyvin myös Kaisalle, mutta muutaman viikon jälkeen maneesilla hypätessä minulla olikin Kaisa Kuriton - tamma joka ei muuta tehnyt kun oli kahdella jalalla. Syvä Huokaus. Ei siinä muu auttanut kun pakata tamma autoon ja suunnata kohti Equestrian Prota ja syödä sitten seuraava viikko kaurapuuroa. Tai nuudeleita.

Ja onhan se selvää ettei satulakaupoilla saatika varusteliikkeessä selviä pienillä summilla. Heh. Lopulta matkaan lähtikin uuden estesatulan lisäksi, uusi satulahuopa, suitset, otsapanta kuin ratsastajalle uusi kypäräkin. Nyt on muuten sitten kuskilla niin päheä kypärä, että kanssakilpailijat kalpenevat rinnalla. Ei suinkaan taitojen vaan totaalisti materian takia, heh! Mutta tärkeintä joka tapauksessa nyt on että tammalla on sopivat varusteet ja päästään jatkamaan jo hyvin käyntiin päässeitä treenejä! Kohta pitäisikin olla ensimmäiset kisat, jos en ihan väärin mene kertomaan.. Joka tapauksessa, toivotaan että tämä uusi - kallis - hankinta on nyt kaiken vaivan väärti ja saadaan vähintään mainetta ja kunniaa seuraavassa koitoksessa!

11.01.2019 - Vuoden kisakauden avaus Sysälässä
Rapsuttelin Kaisan pehmeää päätä kun se nuokkui ja nojaili minuun puolinukuksissa. Ulkona oli kaunis aurinkoinen ilma, pakkasta muutamia asteita eikä yhtään liian kylmä. Pikemminkin vaikka onkin tammikuu saatoin havaita miten aurinko alkoi muistuttelemaan lähenevästä keväästä. Tunsin kuinka tamma laski päänsä syliini ja nautti torkuistaan. "Kuules neiti, meillä olisi vielä yksi pieni esterata hypättävänä", totesin sille lempeästi ja jatkoin rapsuttelua. Kaisaa ei minun puheeni kuitenkaan sen enempää hetkauttaneet vaan se silti jatkoi torkkujaan ja nautti tästä kauniista talvisäästä.

Kymmenen minuuttia myöhemmin olin hypännyt tamman selkään ja aloimme valmistautumaan verryttelyyn. Olimme tehneet jo aikaisemmin yhden - ratsastajan totaalisesti mokaaman - kouluradan, mutta tällä kertaa olisi tarkoitus mennä hyppäämään. Luokaksi olin valinnut 120 senttimetriä korkean radan, joka oli radan kävelyssä jätetty onneksi melko simppeliksi ja hevosystävälliseksi. Toki siellä oli muutama kohta missä piti ratsastaa hieman tarkemmin ja ajatuksella, mutta pääasiallisesti rata oli melko simppeli ja helppo - mikä on näin nuoren hevosen kanssa isompia ratoja tehdessä erittäin hienoa! Niinpä siirryimme verryttelemään, sillä olimme lähtölistoilla ensimmäisten joukoissa. Verryttelyssä Kaisa tuntui yllättävän hyvältä, se oli hieman vahva, mutta sain kuitenkin ratsastaa sitä ilman että tuli suurempia kiukun puuskia. Laukanvaihdoissa täytyi hieman antaa kuskille noottia ja pukittaa, tiedä sitten oliko oma jalka valahtanut millin tai kaksi liian taakse. Verryttelyesteetkin tamma hyppäsi tarkasti, kerran se okserille tultaessa kolautti etujaloillaan ja seuraavalla kerralla hyppäsikin niin korkealta että kuskilla meinasi tasapaino loppua ennen hypyn loppumista. Jollain apinan taidoilla sain itseni vielä kammettua tamman selkään ja jatkamaan ratsastamista. Avainsanat jalka alas, peppu alas mietin mielessäni kun suuntasin valmistautumaan kilpailusuoritukseen.

Kun meidät vihdoin kuulutettiin radalle, huomasin kuinka Kaisa kasvoi jälleen kymmenen senttiä korkeammaksi ja innostui nähdessään kokonaisen esteradan. Tervehdin tuomareita ja sain lähtömerkin, jonka jälkeen pyysin tammaa laukalle. Kokosin sitä hieman, asetin ensin sisälle ja sisäpohkeen ympärille. Sitten kevensin istuntaani, suuntasin katseeni ensimmäiselle esteelle ja ylitimme lähtölinjan. Ensimmäiset esteet sujuivat ongelmitta, näin erinomaisesti paikat ja tamma oli täydellisessä balanssissa. Neljännelle okserille tamma jäi hieman löysäksi sillä kuski ratsasti kaarteen ilman jalkaa ja se hipaisi hieman puomia kuitenkaan sitä tiputtamatta. Tamma otti tästä kuitenkin hieman itseensä ja protestoi linjalla näyttävästi pukittamalla, jonka takia seuraava pysty lähestyi aivan liian nopeasti ja tasapainottomasti, Kaisan kuitenkin korjaten itseään. Kaarteessa pääsin tasapainottamaan tilannetta ja hieman rauhoittelemaan kiukkuista tammaa ja saatiin jälleen sarjalle hyvä ja tasapainoinen lähestyminen ja suoritus. Viimeiset kaksi estettä mentiin jälleen ongelmitta. Uusintaan lähdettiin suoraan, joten pidin tamman hyvässä kontrollissa, mutta annoin sen hieman lisätä vauhtia. Tällä kertaa olin kaarteessa hereillä ja korjasimme hienosti perusradan mokaamiset ja suoritimme kaikki uusinnan esteet ilman pienintäkään mokaa. Maalilinjan jälkeen taputin tyytyväisenä Kaisaa, joka pärski tyytyväisenä. Ja lopulta tämä meidän suoritus riittikin kolmanteen sijaan ja saimme käydä palkintojenjaosta hakemassa nätin valkoisen ruusukkeen ja muutaman tuotepalkinnon! Ei siis loppupeleissä huonokaan päivä, vaikka ensimmäinen koulurata ei näppiin ihan mennytkään!

19.01.2019 - Nuorten hevosten harjoituskisat Stall Sjöholmassa
Tarina tulee tulosten tultua

03.03.2019 - Valmistautumista SIM Routine Trophyyn, kirjoittanut omistaja, 388 sanaa
Thomas katsoi minua kuin hullua. "Niin että sanoit mitä?!", Thomas sai vihdoin sanotuksi. "Niin. Sanoin että lähden Siljan ja Anniinan sekä viiden hevosen kanssa Ruotsiin viikoksi. Kilpailemaan.", totesin kylmän rauhallisesti. "Sovin jo muutaman lomittajan tallille, ei sinun tarvitse yksin kaikkea hoitaa", sanoin hieman hymyillen huomatessa Thomaksen hieman kalpenevan ja selvästi ajattelevan että jätän hänet yksin 30 hevosen kanssa. Näin kuinka Thomas koitti miettiä päänsä puhki mitä olin juuri hänelle kertonut. "Ja koska te lähdette?", hän viimein kysyin. "Sunnuntaina. Kisataan tyttöjen kanssa Keskiviikkona ja Lauantaina ja tullaan sitten taas sunnuntaina takaisin. Eli ollaan vaan viikko pois, sää selviit kyllä", sanoin miesystävälleni naurahtaen ja annoin hänelle pusun poskelle. Poistuin itse talliin, sillä minun oli vielä pakattava Leikin, Kaisan ja Jullen tavaroita tänään, en halunnut jättää kaikkea viime tippaan ja olihan lähtöön enää muutama päivä.

Ja kun sunnuntai sitten vihdoin koitti, oli aika aamuvarhaisella pakata muutama oma yksityiseni kyytiin ja sen jälkeen hurauttaa Lähtölaukaukselle hakemaan Silja ja Anniina sekä heidän lainahevosensa. Tytöt olivat olleet koko kaksi viikkoa niin innoissaan, sillä harvoin minulla oli varaa tai aikaa lähteä tälläiseen reissuun ja antaa tyttöjen kilpailla näin isoissa kisoissa. Molemmat olivat kuitenkin tehneet niin uskomatonta työtä tallissa, etten voinut olla antamatta tätä mahdollisuutta. Ensimmäisenä otin tallista Kaisan, joka hieman puhisi karvariimussansa. Tamma kuitenkin lastautui ongelmitta ja seuraavaksi autoon pääsi luottoratsuni Leikki ja viimeisenä Leikin varsa Julle. Leikki vaikutti hyvinkin rauhalliselta ja sen kanssa oli kyllä aina ilo lähteä reissuun. Tamma tuuppaisi minua hellästi kuin rapsuttelin sen päätä kuljetusautossa. Naurahdin ja käännyin ympäri hakeakseni Jullen ja lastasin orin kyytiin. Annoin vielä lähtöpusun Thomakselle ja sanoin soittavani kun päästään Ruotsin puolelle. Sitten muutaman kilometrin ajo Lähtölaukaukselle hakemaan tytöt ja loput hevoset!

Laukauksen pihassa ei meillä mennytkään kauaa, sillä tehotytöt pakkasivat kaikki tavaransa vauhdikkaasti kyytiin ja pian meillä oli auto täynnä tavaraa, hevosia ja innostuneita ratsastajia. Satamaan meillä oli onneksi matkaa vaan hieman reilu tunti, mutta en halunnut missään nimessä olla myöhässä, joten olin varannut reilun 2 tuntia ajoaikaa. Matkalla pysähdyimme ottamaan pientä aamupalaa mukaan ja ennen kun huomasimmekaan olimme satamassa. Auto saatiin turvallisesti lastattua, tytöt tarkistivat hevosten voinnin ja juottivat ne, jonka jälkeen siirryimme laivan puolelle. Matka ei onneksi kestäisi kuin muutamia tunteja, jotka käytimmekin syöden aivan liikaa ja shoppaillen kaikkea taxfreestä. Olin kyllä iloinen että olimme päättäneet tyttöjen kanssa lähteä tälle reissulle, tämä oli kuiten pieni miniloma minulle, enkä malttanut odottaa mitä viikko toisikaan tullessaan!

Virtuaalitalli - A sim-game stable
Ulkoasu © M Layouts / netzanette / Decne