Rökin Vanatar VH-00000

Ei vielä mitään saavutuksia

Katso lisää kuvia Kuvagalleriasta

Vanatar, millainen se onkaan luonteeltaan? Hellyyttävä, rehellinen ja jopa tyhmän rohkea? Ilkeä, hankala ja muutenkin suorastaan hel***istä? Ehei, nyt osui molemmat kyllä hieman pahemman kerran harhaan. Rökin Vanatar alias Vana on hyvinkin epävarma ja toisinaan jopa säikky tamma. Vana on osaava, mutta sitä enemmän pelkäävä ja epävarma, joka kuitenkin tekee kaiken pyydettävän, kunhan siltä osaa pyytää tarpeeksi onnistuneesti. Jos jossain hevosessa sanotaan olevan arkuutta ja epäluuloisuutta, sanoisin sen olevan Vana jossa sitä on. Epävarman kuoren alla kuitenkin pilkistelee elämänintoinen ja rehellinen ratsu esteradoille ja maastoesteille.

Tarhaan kun tamman laittaa, se suuntaa heti ensimmäisenä rauhallisimpaan nurkkaan mitä löytää. Se pitää yksinolosta ja suosiolla muut hevoset sen jättävätkin rauhaan. Vanaa ei voisi vähempää kiinnostaa arvojärjestykset ja se viihtyy hyvin omissa oloissaan. Jos joku sitä kuitenkin tulee häiritsemään, se osoittaa kyllä mielenkiintoa ja mielellään se leikkiinkin ryhtyy. Vana on mahdottoman kiltti ja se ei pomota alempiarvoisia tai muuta vastaavaa, pikemminkin päästää kaikki ohi kuin pomottelee. Mielenkiinnolla se kaveeraa uusien ja vanhojen ratsujen kanssa. Tarhasta tamma antaa hyvin kiinni. Se ei tule vastaan, mutta ei se karkuunkaan lähde. Sen voi siis huoletta hakea tarhasta pelkäämättä että se johonkin säntäisi. Taluttaessa Vana seuraa nätisti perässä, kuitenkin joskus uusia asioita peläten. Roskapönttö joka on vaihtanut paikkaa, erivärinen kissaa mihin Vana on tottunut tai muuten vain rutiinista poikkeava ympäristö tai asia saavat tamman, niin no, pelkäämään tai vähintäänkin epäluuloiseksi.

Hoitaessa tamman pitää tutkia jokainen harja ja esine tai asia joka vain karsinaan tulee. Jos kissa eksyy Vanan karsinaan, tamma alkaa pöristä ja puhaltelemaan niin reippaasti ettei kissa kauaakaan viihdy karsinassa. Kun aloitetaan harjaaminen, harjapakin karsinan ulkopuolelle jättäminen on oikein oiva idea. Jokainen harja on kuitenkin haisteltava tarkkaan ja niiden tulee olla Vanan mielestä hillittyjä sävyjä - hiemankin kirkkaamman tai uudemman näköinen harja saa vastaansa kunnon pörinän ja tamma ei yksinkertaisesti voi ymmärtää sen olevan harja. Tietenkin kun itse harjaan on tutustunut tarkemmin - toisin sanoen haistellut sen läpikotoisin- Vana antaa kyllä harjata. Varustamisen suhteen ei Vanan kanssa pitäisi olla kummempia ongelmia. Tamma katsoo uteliaasti jalkoihin laitettavia suojia ja ottaa kuolaimetkin oikein mallikkaasti suuhunsa. Varustaminen ei siis ole ongelma. Vana on kuitenkin uusia ihmisiä kohtaan epäluuloinen ja se saattaakin hieman arkoa esimerkiksi eläinlääkäriä ja kengittäjää tai vaikka sitten hierojaa. Näiden tulee olla useamman kerran sama ihminen jonka jälkeen tamma vasta alkaa heihin tottua. Piikkejä tai muuta lääkitsemistä tai hoitotoimenpidettä ei Vana pelkää tai aro. Veden kanssa toisinaan on hankaluuksia ja joskus tamma ei oikein haluaisi pesukarsinaan tulla. Kuitenkin se sinne pöristen kävelee ja veden alkaessa valumaan se saattaa hetken sätkiä ja pelätä ennen kuin rauhoittuu ja rentoutuu.

Vanan selkään noustessa ja muutenkin aloittaessa ratsastuksen, tamma on hyvin jännittynyt ja myös epävarma. Ensimmäinen neljännes tunnista menee tutustumiseen ja tammalle rauhoittavasti puhumiseen. Vana on todella herkkä suomalaiseksi ja sitä ei tarvitse montaa kertaa pyytää, ei eteenpäin, eikä myöskään jarruttamaan. Kun tamman kanssa juttelee ja muutenkin istuu selässä rauhassa, se alkaa pikku hiljaa rentoutumaan ja sen kanssa voi alkaa hieman aktiivisemmin ratsastamaan. Ensimmäise ratsastuskerrat saattavat aina olla tälläisiä, mutta muutamien viikkojenkin jälkeen tamma kyllä muistaa ketä on selässä ja jännittyneisyys on huomattavasti pienempi. Yleisesti ratsuna Vana on aktiivinen, rehellinen ja halukas. Se tekee kyllä kaiken pyydettävän lajista riippumatta. Tamma kuitenkin painoittuu esteratsastuksen puolelle, eikä kyllä aivan turhaan. Kouluratsuna Vana kun saattaa olla hieno, mutta se myös helposti jännittyy kouluradalla minkä takia suoritukset saattavat olla jännittyneitä ja toisinaan myös tahmeita tai pelokkaita, kun Vana saattaa vaikka tuomarin autoa pelätä. Esteradalla tamma on kuitenkin aivan erilainen kun muuten ratsastaessa. Vanasta uskoisi että se pelkäisi jokaista erikoistaestettä ja sillä tuskin pystyisi ollenkaan hyppäämään. Ei, ei missään nimessä, Vana on kuin toinen hevonen kun esteistä on kyse. Se hyppää jokaisen esteen hyvässä rytmissä, oli siinä sitten jotain todella pelottavaa tai ei. Esteradalla tamma on siis todella peloton, mutta myös todella varovainen jaloistaan, joka on niin hyvä kuin huonokin asia. Koska tamma on jaloista varovainen, se ei halua kolauttaa missään nimessä jalkojaan. Kuitenkin joskus huonon etäisyyden tai askeleiden takia lähestyminen epäonnistuu, tamma ennemmin kieltää kun tiputtaa. Näitä on kuitenkin harvakseltaan, joten ei tarvitse suurempia nyt murehtia. Maastoesteillä tammalla riittää rohkeutta vaikka muille jakaa!

Vana on myös muuten melko helppo liikuttaa. Maastoon - nyt siis puhutaan normaalista maastoratsastuksesta, ei maastoesteradasta, jolla Vana on kuin kotonaan - ei kuitenkaan suositella tamman kanssa lähtemään yksin, siellä on aina sen mielestä kaikkea pelottavaa ja sapelihammastiikerit pomppivat kaikista puskista. Kuitenkin kaverin kanssa Vana on hieman rauhallisempi, mutten kyllä voi sanoa että tamma maastossa rentoutuisi. Juoksuttaminen ei myöskään tuota ongelmia, Vana toimii hyvin ääniavuilla. Tässäkin tilanteessa tamma saattaa aluksi olla hieman jännittynyt mutta muutamien kierroksien jälkeen sen kyllä pitäisi hiljalleen rauhoittua. Ja sitten vielä kerrottakoon ajohevosena Vanasta. Tammalla kilpaillaan siis myös valjakkoajossa. Kärryjen edessä tamma saattaa olla pitkään jännittynyt mutta aikansa kuluttua se rentoutuu ja selvästi alkaa nauttimaan töistä. Se on hyvin ketterä ja muutenkin melko nopea jaloistaan, joten tämän tamman kanssa kaikki osuudet valjakkoajossa onnistuvat ilman suurempaa murehtimista.

Lastaus, kisa-aamut ja muutenkin kilpailupaikka eivät ole Vanan lempiasioita. Aamulla tamma on hermostunut ja se alkaa heti stressaamaan. Tämän takia yleensä itsekin alkaa hermoilemaan ja sittenköhän kaikki vasta pieleen meneekin. Vanalla on myös laitakammo, jonka takia tamma pitää kuljettaa suurennetussa tilassa. Tämäkään ei auta tamman kammoon mennä autoon tai traileriin. Tamma yksinkertaisesti vain aristaa uusia paikkoja ja traileri tai auto on sen mielestä aina uusi, vaikka sillä samalla autolla oltaisiin menty jo kymmeniä kertoja. Lisäksi liinat saavat tamman vielä suurempaan paniikkiin, joten autoon laittaminen pitää tehdä jämptisti, muttei kuitenkaan liian kovakouraisesti. Kun tamman on autoon saanut, se kyllä seisoo siellä, tosin hieman jännittyneenä ja heinäverkkoon koskematta. Kisapaikalla Vana on hyvin jännittynyt ja verryttelyynkin kuluu huomattavasti enemmän aikaa kun kotikentällä. Itse suoritus on kuitenkin loistava! Siellä tamma keskittyy vain suoritukseen, ei mihinkään häiriötekijöihin.

virtuaalihevonen - a sim-game horse