Molluska RULZ VH-57637

Ei vielä mitään saavutuksia

Katso lisää kuvia Kuvagalleriasta, kuvannut Mervi L., kiitos!

Molluska RULZ, tutuille vain Uska on arvonsa tunteva herrasmies, jonka saa järkyttyneeksi uudet asiat ja järjestelyt. Ori pitää kaikesta tutusta ja turvallisesta ja niin käy myös ihmisten seurassa, vanhat hoitajat ovat mukiinsa meneviä, mutta uusia pitää hieman tuijotella. Uskan kanssa toimeen tulee ihminen, joka antaa orin tutustua rauhassa itseensä. Myös uudessa paikassa oleva hyllykkö saa orin pois tolaltaan, sillä sen täytyy olla vähintään avaruusalus liikkuakseen. Kuitenkin, tästäkin hevosesta saa kelpo paketin ja mukavan kaverin kisakentille, kunhan antaa sille aikaa.

Tarhassa Uska ei ehkä ole johtaja, mutta ei häntäpäänkään menijä. Ori tietää kyllä paikkansa, mihin se jättää kavionsa, eikä yritä pyrkiä enää vahvimpien hevosten hermoille. Uska ei itse ole riitaa haastavia ja vaalivia hevosia, mutta ottaa kyllä osaa, mikäli joku toinen sen haastaa. Kun arvojärjestys on selvillä, niin orin mielestä ei ole mitään selvitettävää enempää. Tätä oria ei kuitenkaan saalisteta ihan helpolla tarhasta, vaikka ulkonäkö saattaakin hämätä. Ulkonäkö luo vaikutelman Uskan helppoudesta, mutta moni kakku päältä kaunis. Ori tykkää pelleillä hoitajansa kustannuksella, ja esittää tulevansa kiinni, vaikkei sillä ole pienintä aikomustakaan. Kun sitten sitä ollaan nappaamassa kiinni, kääntyy se täys uukäännöksen toiseen suuntaan, lähtien laukkaamaan karkuun. Leivälläkään ei tätä hevosta houkutella, sillä se on oivaltanut nappaavansa leivän nopeasti ja lähtevänsä muille maille hyvin ripeään. Uska tarhataan nykyään riimu päässään, jotta se olisi helpompi hakea tarhasta. Taluttaessa oria tarhaan, saattaa se rynniä, sillä Uska luulee sen nopeuttavan toimintaa. Kun sitten kuljetaan tammatarhan ohi ja siellä on jo tammoja, esittelee ori upeaa askeltaan steppailemalla lähes paikallaan.

Hoitaessa ori osaa käyttäytyä niin nätisti kuin riehuenkin -ja käytös riippuu täysin sen rajoista. Mikäli orille antaa hieman enemmän vapaata tilaa, ja on kiirehtimättä, on se useimmiten rentoutunut ja ummistaa silmänsä kiinni. Kuitenkin, jos rajoittaa sen vapautta, kiirehtii tai on muuten vain hermostunut, aistii ori tämän ja on itsekin hermoromahduksen partaalla steppailemassa. Uska on muutenkin hyvin herkkä ori -sen lisäksi että se tarvitsee omaa tilaa, on sitä syytä harjata hieman pehmeämmillä harjoilla, sillä se on hyvin herkkä ja saattaa vetää herneen nenäänsä pienestä. Orin kavioiden putsaus onkin toista luokkaa jo, Uska kun ei millään suostuisi irroittamaan kaviotaan maasta ja kun sen on saanut nostettua, räpeltää ori jalkansa kanssa kuin uimaan opettelava ankanpoikanen. Kuitenkin, sinnikkyydellä tästäkin suoriudutaan kunnialla. Satulan selkään laitosta Uska ei juurikaan ota paineita -ori lepuuttaa toista takastansa, mutta armas auttakoon satulavyön kanssa. Ori on nimittäin mestari pullistelussa ja mahavyön kanssa saa pinnistellä jonkin aikaa, ennen kuin sen saa molemmilta puolilta kiinni. Suitsia laittaessa ori ei pyristele vastaan ollenkaan ja tämä sujuukin hyvin kätevästi ja nopeasti. Eläinlääkärikäynnit eivät miellytä Uskaa, mutta se ymmärtää oman etunsa ja käyttäytyy asiallisesti. Ainut, missä ori saattaa hieman säpsähtää, on se kun sitä rokotetaan. Kengitys ei kavioiden putsauksen tavoin luonnistu tämän hevosen kanssa -kun kavion saa nostettua ilmaan, alkaa epämääräinen räpellys ja sähläys. Orille lyödäänkin kngät hitaasti, hein virratessa otsalta ja muiden katsellessa vierestä nauravina.

Ratsastaessa Uska on hyvin toispuoleinen ja sen kanssa saa työstää enemmän vasempaa kierrosta. Orilla ei ole vain yhtä vahvaa lajia, vaan se menee hyvällä tasolla niin koulua kuin esteitäkin. Yleisesti ratsastaessa ori on kuuliainen ja se liikkuu hyvin istunnan avulla. Kouluratsastastuksessa Uskan kanssa ei tarviste sen kummemmin säädellä vauhdin kanssa, vaan ennemminkin sen taipumisen. Uska kun on kova poika esittämään kanki-Kaikkosta, joka ei muka taipuisi ollenkaan. Totuus löytyy kuitenkin paljon syvemmältä orin sydämestä ja taitavan ratsastajan kanssa se on heti alkutunnista lähtien joustava ja taipuisa. Ori osaa kulkea kauniissa pyöreässä muodossa, takajalat hyvin polkien alleen. Vasempaan kierrokseen saa vääntää hieman enemmän, sillä se on orin huonompi puoli ja sen huomaa selkeästi. Esteillä Uskaa voisi kuvailla seuraavin sanoin:"Kovaa ja korkealta." Orin vauhti ei nimittäin ihan aina näytä olevan täysin hanskassa ja se kiiputtaakin usein ratsastajaansa täysin holtittomasti. Vauhdikkaan viemisen vuoksi kieltoja syntyy turhasta ja huonoja teitä tulee roppakaupalla. Orin saa kuitenkin kuuntelemaan esteillä, kun sen kanssa laukkaa ympyrällä muunnellen tempoa ja tehden siirtymiä. Kun nämä pienet ongelmat ovat korjattu, ovat hypyt mukavaa katseltavaa. Maastoillessa ori keksii ratsastajan pään menoksi kaikenlaista, milloin pelkää uudessa paikassa olevaa postilaatikkoa, milloin lähtee täyttä laukkaa, ja milloin keksii jumittua paikoilleen täysin jämähtäneenä. Kun Uska tuijjottelee jotain, alkaa se vaistomaisesti peruutella ojaan jännittyneenä. Ojaan peruuttamisen voi korjata rauhoittelemalla sitä lempeällä ja matalalla äänellä. Joskus kun Uskalla sattuu muutein vain olemaan tylsää, voi se hiipua täysin pysähdyksiin tai kiihtyä nollasta sataan -kumpaakin ollaan nähty. Kiihtymisessä nollasta sataan, ori lähtee laukkaamaan täyttä laukkaa, eikä paljon välitä ratsastajan komennoista, ennen kuin ratsastaja suurin piirtein roikkuu kuolaimessa kiinni. Paikalleen jäämisessä auttaa ainoastaan oma jämeryys.

Kilpailupaikalle lähdettäessä on Uska aika jännittynyt ja tappelee useimmiten koppiin menon kanssa. Siinä ei paljon tehtävissä ole kun lähes 500-kiloinen eläin hypähtää edessäs pystyyn tai kääntyy uukäännöksellä pois tilanteesta. Kisapaikalle lähtö ei siis tämän hevosen kanssa ole aina niin itsestäänselvyys ja siitä saatetaankin käydä monen monta keskusktelua ennen kuin päästään lähtemään. Matkan aikana Uska seisoo tyytyväisenä ja rauhallisena kopissa, syöden heinää. Kisapaikalla jännitys onkin ehtinyt jo tiivistymään ja Uska hermoilee lähes turhaan. Se ei millään malttaisi seistä paikallaan, ja olisi koko ajan menossa vain. Kun sitten vihdoin päästään verryttelemään, voi olla kisaajalla hermot kireänä, kun ori kavahtaa pystyyn tai vetäisee täydet laukat kentän päästä päähän, sillä tämä on Uskan tapa päästää liikaa hermoja pihalle. Verryttelyssä ori voi olla alkuun vaikea saada avuille tai muutenkaan kuuntelemaan mitään. Kun alkuenergiat on päästetty pihalle, voi alkaa jo työstämään paremmin. Itse kisaradalla on Uskan mielestä kovin jännittävää, ilman kavereitaan. Se hirnuu ympärilleen, pyörii ympäriinsä ja steppailee paikallaan. Kun sitten itse kisasuoritusta on kulunut vähän aikaa, alkaa Uska laittamaan itseään kunnolla peliin ja kaikki menee paremmin.
© Emmu

virtuaalihevonen - a sim-game horse