ILO Tuutikki VH-00000

Ei vielä mitään saavutuksia

Katso lisää kuvia Kuvagalleriasta

Tämä joka paikan höylä, että ennen kaikkea mielialahevonen, on saanut nimekseen Titta. Tammamaisuus on kuvioissa aina, kun tehdään jotain joka ei tamman mieleen satu sopimaan, ja silloin suosittelen tekemään vaihtoehtoista asiaa tai keksiä äkkiä jotain uutta. Titta vaatiikin kekseliään ihmisen hoitajakseen, sillä se kyllästyy yhtä nopeaa yhteen asiaan, kuin härän häntä kerkeää heilahtamaan. Silloin, kun asiat on järjestelty valmiiksi niin, että tamma saa osakseen paljon vaihtelevia harjoituksia ja aina yllätyksiä, Titta on varsin yhteistyöhaluinen ja kiltti tamma. Se vaan tosiaan vaatii hoitajalta oman osansa, koska vuodessa on aika monta päivää. Vaihteluhan onneksi onnistuu sen puolesta, että tamma soveltuu moneen lajiin. Se osaa koulun esteet ja maaston helpolla, eikä muutkaan lajit ole mahdottomia. Sehän on vain sitten kouluttajasta kiinni, Titassa on potentiaalia ja innostusta kaikkeen.

Kaiken a ja o - suostuttelemalla, neuvottelemalla asiat hoidetaan. Pakottamalla et saa tammaa mitenkään päin. Eikä auta vaikka päreet kuinka palaisivat. Titta on hyvin omanarvontietävä siinä asiassa. Normaalihoitotilanteissakin vaihtelu on tärkeää. Harjaaminen ja puunaaminen sujuvat rauhan vallitessa, mutta sitten Titta saattaa kyllästyä, ja tällöin purkaa tylsyydensä kuopiskeluun tai näykkimiseen. Esimerkiksi erittäin hyvä keksintö on omenan makuinen nuolukivi karsinassa, sillä kun harjailet tammaa omassa rauhassasi karsinassa, se leikkii nuolukivellä sillä aikaa, eikä keskity ollenkaan muuhun. Kaviot onneksi nousevat hyvin, ja Titta piteleekin jonkin aikaa varsin kevyesti niitä ilmassa, kunnes taas menettää hermonsa ja tarvitsee pienen tauon. Taukoja pitämällä kavioitakin saa kengitellä, eikä tamma tee tällöin mitään. Varusteita laitettaessa Titta on vain mielissään saadessaan satulan selkään ja kuolaimet suuhun, sillä se tietää että vuorossa on kohta se osuus, jossa pääsee katselemaan muutakin kuin harmaita seiniä. Taluttaa tää neiti kulkee nätisti perässä ja ehkä välillä kokeillen, kumpi on se johtaja oikeasti. Tai saattaapa Titta jopa hamuilla taskuja kävellessään, sillä se yrittää keksiä muutakin tekemistä kuin käveleskelyä. Kannattaakin yllättää tamma aina välillä pienillä pätkillä reipasta ja välillä taasen hidasta.

Titan lempikujeita ratsastaessa on yhtä-äkkiä kiihdyttely, joka totaalisesti karsii ratsastajiston huimapäihin. Noh, hyvin neuvottelukykyinen ja huimapää pilotti löytyykin aina näistä joukoista, joka sopiikin kuin nyrkki silmään tälle tammalle. Kouluratsastuksen parissa Titalle on annettava jatkuvasti tekemistä, puolipidätteitä ja voltteja sun muuta, että saadaan tamman mielenkiinto pysymään oleellisessa. Silloin sillä on varsin tahdikkaat ja elastiset askellajit, sekä kivannäköinen muoto ulospäin. Muutenkin, liikehdintä on varsin esitysmäistä. Tittaa tarvitsee vain kannustaa, niin kyllä tamma näyttää osaamisensa. Yleensä, kun vain hiotaan koululiikkeitä, Titta ei pahemmin virhesuorituksia tee, vain keskittyy sen verran kuin ratsastaja saa sen tekemään. Esteillä tamma on loistelias. Sillä on vauhtia kuin pienessä aikapommissa, mutta se, että saadaan pomppaus oikeaan kohtaan, niin onkin sitten jo ratsastajan hallussa oleva asia. Kiihdyttelystähän ei ole haittaa pahemmin, kun edessä on rata joka pitää suorittaa mahdollisimman nopeasti; nopeus kyllä järjestyy aina Titalta. Terävää työskentelyä selässä olijalta, niin tamma on varma nollaratojen tekijä. Tammalla on varsin pyörivä laukka, joten se vie rataa eteenpäin voimalla. Selässä olijalta vaaditaan jonkin verran myös käsivoimia, kun singahteleva tamma saa päähänsä lähteä vauhtia jatkamaan. Titta on siis varsin jännä, vaihteleva persoona, jolla riittää tammamaisuutta aina kuvioihin. Tammaimaisuus paistaa maastossa eniten läpi. Sillä Titta on yleensä aika vastahakoinen lähtemään maastoon. Se ei yhtään pidä näistä huutavista metsistä ja liikkuvista puista. Silloin tämä tamma saattaa pistää jarrut lukkoon, eikä auta vaikka joku vetäisi edestäkin. Se on vain sitten odoteltava - kärsivällisyyttä. Kotoa poispäin meno on nahkeaa, mutta kotiin päin sitten mennäänkin ja lujaa.

Tittaa kannattaa käsitellä rauhanomaisesti, ja muistaa aina, että tammamaisuus lyödään pöytään jos jokin ei oikein suju miten itse Titta haluaisi. Tammamaisuutta löytyy todellakin myös lastatessa autoon, sinne tamma ei kyllä mielellään haluaisi mennä. Liinoja ei kuitenkaan tamman kanssa tule käyttää, koska siinä tapauksessa Titta todellakin ottaa asiat omaan kavioihinsa ja silloin ei taluttajalla ole enää mitään sanan valtaa. Tamman kanssa tulee ottaa aikaa lastauksen suhteen ja ajan kanssa tamma hyvin sitten autoon meneekin. Kun tamma on autossa, se kyllä seisoo siellä hyvin ja ongelmitta sujuu koko matkakin. Kisapaikalla tamma on samanlainen kuin muutenkin ja ei pitäisi olla mitään erikoisia ongelmia. Verryttely ja kilpailusuoritus onnistuu siinä missä pitääkin, toisinaan huonommin, toisinaan paremmin.
© Tintti & Decne

virtuaalihevonen - a sim-game horse