Terminaattori VH-57745

Ei vielä mitään saavutuksia

Katso lisää kuvia Kuvagalleriasta

Terminaattorin itse nimestä voi jo hieman miettiä mitä tämäkin ori on. Todellakin, toisinaan sitä miettii miten tälläisiä hevosia sattuu maanpäälle ja miten juuri minulle. Terminaattori eli Tero on siis ehkä valhtelematta maailman kammottavin hevonen mitä voi ajatellakaan - ainakin hoitaessa. Ruunattu tätä herraa ei kuitenkaan ole, ihan vain hyvän periyttämän vuoksi - ja ihme ja kumma, kukaan varsoista ei ole orin luonnetta ainakaan perinyt! Teron kanssa saa jatkuvasti tapella ja toisinaan jopa tuntuu että herra yrittää jopa päästä ihmistäkin korkeammalle arvolistalla. Usealla komennuksella, torumisella ja toisinaan myös voimakeinojen (älkää pelätkö, en hakkaa hevostani kuitenkaan) käytön kanssa orista kuitenkin joskus saa ihan mukavan kaverin, kunhan todellakin on aikaa hetki tapella ja miettiä tekemisiään.

Teron juhlat jatkuvat tarhassa. Siellä se temmeltää yksin, toista hevosta sen kanssa ei edes uskalla laittaa. Nuorena orina pihatossa - missä todellakin herralla oli silloin ikää 1-2 vuotta - Tero melkein totaalisesti listi orin jos toisenkin, jonka jälkeen kasvattajan oli pakko erottaa ne. Sen jälkeen oria ei ole tarhattu muiden hevosten kanssa, ihan vain turvallisuussyistä. Yksinaan tarhassa Tero sitten oikein mielellään tekee pukki hyppy pyrähdyksiä ja hyökkäilee aidan lähellä käyskentelevien hevosten tai ihmisten kimppuun. Vaikkei se nyt kirjaimellisesti kimppuun käy, ei silti ole mukavaa katsottavaa kuin kuusisataa kiloinen ori tulee tuhatta ja sataa kohti. Oma lukunsa on myös orin tarhasta hakeminen. Herra ei missään suhteessa ole perso herkuille ja sen ihmisluottamuskin hipoo pakkasta. Joten todellakin, tarhaan kannattaa mennä aina kouluraipan kanssa, ettei vaan vahinkoa satu. Ainakaan tällä hetkellä ori ei kuitenkaan ihmisen päälle ole tullut, mutta yritys on aina ollut kova. Se saattaa hyvinkin pelottavan näköisesti tulla korvat luimussa kohti, mutta reippaasti kävelee vain orin viereen ja laittaa kiinni, sen kummempia ei orikaan tarvitse. Taluttaessa taas saakin olla hyvin tarkka ettei ori ala jyräilemään, toisinaan kun herra hieman yrittää tuota arvopaikkaansa nostaa.

En voi sanoa enkä myöntää että ori olisi yhtään hoitaessa helpompi. Pikemminkin sama ilkeää miestä esittävä draama jatkuu vaikka kuinka pitkälle. On varmaan edes turha mainita että ori tulee laittaa, käytävällä kaksipuolisten narujen tai karsinassa kaksipuolisesta kiinnityksestä, kuntoon. Näinhän te tientenkin heti arvelitte. Koska hoitaessa ori ei pääse puremaan eikä muutenkaan teutaroimaan päänsä kanssa, se tekee kyllä kaikkensa saadakseen olla mahdollisimman vaikea. Polkee jalkaa, uhittelee, yrittää rytätä, luimii ja muutenkin näyttää muuten vaan niin ilkeältä että sen lähelle ei missään nimessä tekisi mieli mennä. Kuitenkin tähänkin pätee hieman sama juttu kuin kiinni ottamiseen. Reippaasti vain harjaamaan ja siitähän se ori vasta hämmentyykin. Vatsanalusta on Terolle hyvin arka paikka ja sieltä harjatessa - siellä kun aina varsinkin kuraa tuppaa olemaan - se kiukuttelee suhteettoman paljon. Muuten - Teron mittapuulla - ei harjaamisen, kavioiden ottamisen tai muun hoitotoimenpiteen kanssa pitäisi olla ongelmia. Varustaminen onnistuu myös hyvin pienien kiukkupuuskien seassa ja suitsien kanssa saakin toisinaan hieman enemmän tai hieman vähemmän tapella. Kyllä herralle kuitenkin silti varusteet saa, ei tarvitse riimulla ratsastaa! Vesikarsinaan ori ei mene, joten peseminen tapahtuu sienen ja ämpärin sekä tallikäytävän kanssa. Eläinlääkäri, kengittäjä ja hieroja tuottavat melkoisesti ongelmia, varsinkin kengitys on Teron kanssa melko tuskallista. Se ei millaan suostu pitään hetkeäkään jalkaa ylhäällä ja voisin jopa sanoa että kaikkia keinoja on kokeiltu - aina ei vain jo keksityt keinot keksi, vaan pitää hevoskohtaisesti miettiä jotain mikä ongelman ratkaisee.

Vaikka hyvinkin epätodennäköisesti ori ei ole mitenkään helpompi ratsastaa kuin hoitaakaan, voin tässä kohden sanoa anteeksi, mutta olet väärässä. En Teroa helpoksikaan luokittele, mutta täydellinen idiootti se ei kuitenkaan ratsastaessa ole. Tämä lienee osa syy herran orina pitämiselle. Jos herran ruunaisi, voisi tämän ihana etenevyys, orimaisuus ja muutenki sellainen teromaisuus hävitä. Tero on todellakin hieno herra, kunhan yhteistyö ratsastajan ja ratsun välillä on hieman kehittynyt. Ensimmäiset ratsastuskerrat eivät välttämättä kerro kaikkea - vai onko sinun mielestä kouluratsastusta pukkilaukka ympäri kenttä tai esteratsastusta kentän portin yli hyppääminen (jolla muuten on korkeutta 130 cm)? Mutta yleisesti ottaen pukkisarjat ja ylimääräinen riehuminen laantuvat aina, kuin orilla on enemmän ratsastanut. Kymmenen kerran jälkeen pukkeja saattaa enää esiintyä laukanvaihdoissa tai -nostoissa. Upea kouluhevonenkin ori on, tosin toisinaan hieman kuumunevampaa sorttia mikä hieman vaikeuttaa kouluratsastusta. Laukan jälkeen ori tykkäisi kuitenkin vain jatkaa laukkaa, ei enää hissutella ravia. Kuitenkin askeleiden puolesta ja muutenkin koulutuksenkin kannalta kilpailutamme Teroa myös koulukilpailuissa. Päälajiksi en esteitäkään voi sanoa, vaikka Tero niistä hirmuisesti tykkääkin. Yleisesti ei ehkä ori korvat hörössä näe, mutta esteradalla tämä ei ole mikään kummoinenkaan juttu. Esteet, mitä korkeammat tai vaativammat, sen paremmat Teron mielestä. Todellakaan orille ei tuota vaikeuksia hypätä 130 senttisen kentän portinkaan yli, miksi sille vaivaiset metrin esteet tuottaisivat ongelmia. Kuitenkaan omistaja ei kilpailuhin oria korkeampia vie hyppäämään, syystä voikin lukea enemmän seuraavassa kappaleessa. Rohkeakin Tero on ja siksi myös oiva kenttäratsu. Maastoesteillä ei hankaluuksia tuota banketit eikä vedet, ei avohaudat eikä portaat. Melko vaativan luokan esteisiin saadaan kyllä tutustua että ne Teroa oikeasti pelottaisivat tai tuottaisivat vaikeuksia. Tämä onkin ehkä se kaikista mukavin osa-alue Terosta, ja tähän se myös tuppaa loppumaan, jos itse kisasuoritusta ei lasketa mukaan.

Jos pahemmaksi Tero voi vielä muuttua, se on kilpailuaamuna. Silloin mikään koskaan eikä ikinä ole hyvin. Aamusta, heti ruokien jaon jälkeen ori kiukutelee vieruskarsinalaiselle, potkii seiniä ja jos ihminen kävelee ohi niin luimii ja irvistelee. Kuntoon laitetaan jälleen käytävällä ja harjaaminenkin saattaa tällä kertaa viedä hieman enemmän aikaa, ihan vain siitä syystä että ori ei seiso sitten millään paikoillaan. Kuljetussuojat saadaan hädin tuskin jalkaan, mutta kunhan se on paikoillaan, ori katsoo vaan happamasti ja kiukuttelee kaikille ohi menijöille. Lastaus tuottaa hankaluuksia, ori tuppaa jopa toinaan hyppäämään lastaussillalta pois aina kun hyvältä näyttää. Nopein Teron lastaus taitaa olla tehty puolessa tunnissa, useinkin tähän menee tämä triplasti. Tähänkin ongelmaa on kaikkea koitettu, aina hevoskuiskaajista hieman rajumpiin otteisiin. Kopissa tai autossa, kun se sinne on saatu, se pitää hirvittävää mekkalaa ja kisapaikalla se sitten kiskoo ja repii taluttajaansa joka suuntaan, samalla yrittäen syödä lähellä olijat. Verryttelyssä ori mulkoilee ja luimii, vaikkakin kyllä silti hyvin kuuntelee ratsastajaa. Muutama pukkisarja saattaa ilmaantua, muttei mitään vakavia ongelmia muuten. Itse suoritus, se onkin sitten seuraava. Kouluradalla Tero on yleensä nätisti, suorittaa asiat pyydetyssä järjestyksessä ja niin edelleen. Esteradalla, no, kiltisti sanottuna ori hieman vie. Hieman tarkemmin sanottuna ratsastaja yrittää pysyä kyydissä ja hyvässä lykyssä hieman ohjata. Se miksei siis omistaja oria korkeampiin luokkiin vie on yksinkertaisesti orin tottelemattomuus esteradalla. Puhtaasti ja nopeasti se esteet ylittää, tyylistä ei sen enempää sitten puhutakkaan.

virtuaalihevonen -a sim-game horse