Fruittari VH-57637

Ei vielä mitään saavutuksia

Katso lisää kuvia Kuvagalleriasta

Voiko orista sanoa että se on hieman neitimäinen? Jos voi, Sami on juuri tälläinen wannabe neiti. Se on herkkä kaikelle ja hyvinkin usein tulee sellainen tunne että sillä on juuri se aika kuusta. Mutta pitäähän tässä kuitenkin muistaa, kyseessä on ori, ei tamma. Sami on siis todellinen nirppanokka kaikelle mikä ei ole juuri sen suunnitelmien mukaista. Jokainen joka vähänkin tämän orin pientä harmoniassa elävää sielua vain hiemankin loukkaa (tai sanoo Neidiksi) niin siitä Sami kyllä totaalisesti suuttuu. Mutta minkäs sille mahdat että ori on niin tamma kun vaan voi olla? Niinpä, et yksinkertaisesti mitään. Vielä muutamalla sanalla tiivistäen Sami: Neiti, Nirppanokka, Nössö, Harmoniasielu eli tämä kaikki pienessä lyhennetyssä versiossa, NNNH - vai oliko se sittenkin Nainen, Nuohooja, Nirso ja Hamsteri? Ei aina voi olla hyvämuistinen!

Sami tarhataan suosiolla yksin. Ehei, ei se tappele kenenkään kanssa, kaviothan siinä vain likastuisivat ja voisi vaikka sattua jotain, tulla haava tai muuta vastaavaa. Ei, kyllä Samin on pidettävä muista erossa ihan vain sen takia, että toiset jyräävät Samin jalkoihin. Tämä ori kun vaan hieman pörhistää rintaansa ja uskoo siten olevan kauhean iso ja vaarallinen. Todellisuudessa muut orit ja myös tammat nauravat kilpaa. Mikä tuo tuollainen ruikkukoipi on! Tästäpä Sami totta kai loukkaantuu ja loppupäivän se sitten murjottaakin tarhan toisessa päässä ja ei hievahdakkaan vaikka sitä kuinka huutelisi. Samihan ei korviaan tuollaisille kaksijalkaisille otuksille viitsi letkauttaa. Ei ori karkuunkaan juokse, kunhan vain seisoa jäpittää siinä paikallaan siihen asti kun riimunnaru on kiinni ja taluttaja jo hieman hermostuneesti kiskoo narusta. Taluttaessa ori tulee juuri sitä vauhtia mitä itse haluaa. Jos se haluaa löntystellä, se kanssa löntystelee ja ei voisi vähempää ihmisen komennot kiinnostaa. Ainut mikä matkalla saattaa orin horroksesta herättää on tammatarhat. Silloin ori taas pörhistää rintaansa ja kiljahtelee kuin kidutettava sika. Tammat tarhoissa katsovat hetken aikaa omituisen näköisinä, kunnes jatkavat taas heiniensä mutustelemista - on se nyt kumma kuin tuollaisia kiljukauloja tänne tuodaan, tammat pohtivat keskenään.

Hoitaessa Sami seistä nököttää siinä mihin se karsinaan laittaessa on jätetty. Ei sitä välttämättä tarvitse edes kiinni laittaa, tähän mennessä ikinä ei ole ketään purrut, potkaissut tai muutenkaan pahoinpidellyt. Harjaaminen saattaa joskus tuottaa hieman hankaluuksia. Liian kovalla harjalla harjaaminen mahan alta on Samin mielestä yhtä tuskaa! Silloin se saattaa hieman kiukutella, polkea takajalkaa ja luimistella kuin esittäen pahintakin rakkaria, vaikka sisimmässään on kunnon nyhverö. Mutta kun harja vaihtuu pehmeään, Sami nauttii jokaisesta hetkestä, alahuuli vain lörpöttäen. Seuraava haaste onkin sitten pinteleiden laitto. Orilla käytetään valmennuksissa aina kaikissa jaloissa pinteleitä. Pikku hiljaa on kuitenkin nyt alettu miettimään josko Samille hankkisi mielummin vaikka koulusuojat, pinteleiden laittaminen kun Samille on yhtä tuskaa. Tosiaan, aina orin mielestä jokin on vialla ja niinpä se nostelee aina hermostuneesti jalkojaan. Kun pintelit on tappelemisen ja usean mustelman jälkeen jalassa, Sami näyttää hyvinkin tympääntyneeltä ja siltä, että kohta se syö jonkun joka tulee lähellekin. Muuten varustamisen kanssa ei ole ongelmia, mitä nyt ori inhoaa satulävyönkiristämistä. Vesiboksiin ori menee oikein mielellään ja se tykkääkin vadellä lutraalisesta. Eläinlääkäri on helpostikin Samin ksvrti jos hän ei pistele piikkejä. Kengittäjän kanssa tuntuu joskus olevan hieman hankaluuksia, ori kun ei jaksa jalkaansa pitää yhtään sen kauemmin ylhäällä kuin itse haluaa. Tästä ongelmasta kyllä selviää hyvin, kunhan ei vaan päästä oria laskemaan jalkaansa.

Ratsuna, mitähän Samistakin sanoisi. Totta kai se on upea, mutta tämän kaiken upeuden eteen joutuu myös töitäkin tekeen. Ori on hyvin herkkä ja toisinaan ei edes mitenkään yhteistyöhaluinen. Lisäksi se on todellinen nössö, Sami kun tuppaa pelkäämään vähän kaikkea. Oli sitten kentällä uusi vesilätäkkö tai este, Sami ampaisee toiseen suuntaan ja pörisee sitten sieltä käsin. Lisäksi kentällä, joka on mutainen, Sami näyttää todella nyrpeää naamaa ja on silloin yhteistyöhaluton. Kuitenkin, kun kaikki on kunnossa, pohja, varusteet ja Samin päivä, on kaikki todellista ruusuilla tanssimista, ainakin jossain kohti. Hyvänä päivänä ori ei ole pelokas, vain herkkä. Kouluratsuna Sami onkin loistava ja tekee mielellään kaiken mitä siltä pyydetään. Laukanvaihtosarjat ja puolipiruetit ovat Samin mielestä hauskoja, ja niitä se esittää mieluusti ihan muutenkin vaan. Ori on istunnalle todella herkkä, joten ratsastajan tule olla hyvä ryhtinen ja tarkka siitä miten oria pyytää, varoen liikaa poikkeamasta istuntaa. Joskus tietenkin Samin kanssa menee sukset ristiin ja silloin ori kapinallisesti laittaa korvat luimuun, tekee stopin ja siinä sitten seistä nökötetään. Maanittelulla, juttelemisella ja muutenkin oripojan kehumisella ja sille puhumisella voi orin saada jo kävelemään eteenpäin. Hetki pitkinohjin käyntiä ja Sami on taas valmis työskentelemään. Onneksi näitä töksähdyksiä tapahtuu enemmän kotona, eikä kisoissa. Askeleet Samilla on massiiviset, vaikkei mikään suuri ori olekkaan. Lisätty ravi on varsinkin upeaa ja eipä laukkaakaan voi haukkua. Esteratsua ei orista ole edes yritetty. Jos kentällä on kerran este ja sitä se pelkään, niin miksi oria kiusaamaan. Totta kai joskus mennään puomeja ja toisinan jopa kavaletteja, mutta kyllä Sami on parhaimmillaan kouluratsuna, ei estehevosena.

Myös valjakkoajo on sellainen laji, jota päätimme orin kanssa kokeilla. Aluksi aloitimme opettamisen ihan ohjasajosta, mikä sujui todella hyvin Samilta ja fiilis oli sellainen, että tästä tulee vielä valjakossa kovakin sana! Mutta herranen aika kun ori näki kärryt, se meinasi todellakin livistää paikalta. Monien viikkojen, ehkä jopa kuukausien ajan totutimme Samia kärryihin, ihan vain hastelemalla niitä ja toisinaan peruuttaen aisojen väliin. Pikku hiljaa orikin ymmärsi ettei niitä tarvinnut pelätä, ja ensimmäisen ajo kerran muistan varmasti ikuisesti! Sami ei ollut ollenkaan samallainen kuin ratsastaessa vaan teki kaiken mitä pyydettiin ja jos ohjeet meni hieman väärin, ori pyrki korjaamaan ne oikein ilman mitää stoppeja. Valjakossa Sami on siis mielettömän herkkä ja todellakin oristakin huomaa, että se nauttii myös hommasti mitä ei joka päivä tehdä.

Kilpailuaamu, se on hankalaa kaikille nyt ja aina. Sami on todella herkkä kaikille muutoksille ja siinä samalla ori sitten stressaa hirvittävän paljon. Kilpailuaamut orin kanssa eivät todellakaan ole mitään juhlaa. Sami saataa olla hermostunut ja luimia kokoajan, tai vähintäänkin steppailla ja pyöriä kuin hyrrä. Kiinni laittaminen tässä tilanteessa on ihan suotavaa. Kuljetussuojat ärsyttävät hieman Samia, mutta vaikein paikka on kuitenkin lastaaminen. En tiedä miksi Sami pelkää autoa tai traileria niin paljon, ori on kuitenkin paljon matkustellut niin yksin kuin yhdessäkin. Orin lastaamiseen saa todellakin varata reilusti aikaa. Useamman ihmisen voimin ori saadaan kuitenkin autoon, missä se hieman närkästyneenä katselee heinäverkkoaan. Kiukkuisesti se matkalla saattaa heilua ja potkia, mutta mitään suurempaa ei pitäisi olla. Kilpailupaikalla ori on olevinaan niin ori, vaikkei nyt välttämättä tammojen huomioo puolelleen saakkaan. Verryttelyssä Sami hörähtelee ja toisinaan kiljuu tammoille ja yrittää näin saada enemmän huomiota. Mutta ihan vain tämän johdosta, kaikki todellakin kiertävät Samin. Työskenteleminen verryttelyssä on tuskaa ja kouluradalle menokaan ei aina ole upeimmasta päästä. Todellakin orin kanssa joutuu tekemään töitä että sen saa hyvin kuulolle ja ehdottomasti varoa tekemästä virheitä, ettei vaan stoppeja tule - paitsi niille tarkoitetuille paikoille.

virtuaalihevonen - a sim-game horse