 Kuvat © cookie., kiitos - Lisää kuvia alempana sivua |
-- Siljan Suvereeni "Rene" -- Rekisterinumero VH-53693 -- Suomenpienhevosori -- Syntynyt 01.01.2009, 6v -- Rautias, 146 cm -- Kasvattanut Siljan Suomalaiset -- Omistaa Siljan Suomalaiset -- Koulutustaso KRJ Vaativa B -- Ikääntyy satunnaisesti - 3v 13.12.2008 -- ei saavutuksia |
Luonnekuvaus
Siljan Suvereeniä, eli meille Siljalaisille ja tutuille muutenkin Rene, voisi oikeastaan kuvailla jonkin sortin hidasälyisemmäksi eläimeksi. Vaikkei ori olekaan mikään kauhean välkky, siitä löytyy mukavia ja todella yllättäviä luonteenpiirteitä. Rene saattaa toisinaan olla hieman hitaampi ja ymmärtää pyydettävän asian jopa turhan myöhään, mutta yritteliäisyyttä ja mielikuvitusta ei tältä orilta kuitenkaan puutu. Tämän orin kanssa ei tarvitse pelätä liikaa orimaisuutta, ennemmin kannattaa pelätä sitä, ymmärsikö ori asiasi nyt aivan oikein.
Tarhaan kun Renen pistää, se jää hetkeksi möllöttelemään ja katselemaan maisemia. Se on johtojärjestyksessä suoraan sanoen hännän huippu. Renellä ei ole ikinä kiire minnekään ja sen mielestä asiat sujuvat hyvin, mentiin sitä mitä vauhtia tahansa. Ori on siis todellinen rauhantekijä, tai sitten se ei vain ymmärrä, mikä johtaja järjestyksen idea on. Joskus Rene kuitenkin saattaa mennä, tahallisesti tai ollenkaan tajuamatta, härnäämään johtajaa tai muuta sitä ylempi arvoista hevosta ja kun sitten saa köniinsä ja palaa paikalleen, on aivan sen näköinen kun ei ymmärtäisi mistä nyt on oikein kysymys. Renen voi tarhata niin yksin kuin yhdessäkin, ori on kuitenkin sen verran piittaamaton muista, että sillä ei ole sen suurempaa merkitystä. Tarhasta ja laitumelta ori antaa todella hyvin kiinni. Sitä ei tarvitse kuin vislata ja ori jo hölköttelee luokse hamuamaan taskuja. Taluttaessa Rene seuraa nätisti perässä. Sen voi huoletta vaikka päästää irti ja se ei – kiitos hieman hitaamman aivokapasiteetin vuoksi – ymmärrä lähetä pois taluttajan viereltä. Tämä on kuitenkin yksi orin miellyttävimmistä tavoista ja se tekeekin orista mahdottoman suloisen – älyineen kaikkineen.
Hoitamisen kannalta Rene on yhtä hömelö kuin muutenkin. Se seisoo ja katselee ympärilleen piittaamatta sen kummemmin siitä kuka sitä harjaa tai mitä sille tehdään. Toisinaan tallikäytävällä tapahtuva toiminta – oli se sitten tallikissa leikkimässä pyydystämällään hiirellä tai ohi kävelevä tamma – kiinnostaa sitä enemmän kuin hoitaja sen karsinassa. Rene on kuitenkin uskomattoman kiltti ja sen hoitaminen on silloin todella helppoa. Sen pystyy harjaamaan huoletta irti, kunhan ovi on varmasti kunnolla kiinni. Kaviot nousevat tältä herralta hyvinkin moitteettomasti ja varustamisessakaan ei ole sen kummempia ongelmia. Rene herää horroksestaan, jossa se koko sen ajan kun sitä on hoidettu, on ollut, vasta kun suitsia ollaan laittamassa. Tällöin saattaa pientä kapinointia syntyä ilmaan, mutta sekin menee ohi pienellä äänenpainon muutoksella. Jatkaakseen hieman hölmöä luonnettaan, Rene pelkää kuollakseen eläinlääkäriä. Orin mielestä eläinlääkäri tuo aina kaikkea pelottavaa. Suihkepullo, piikki, matolääke.. Kaikki ovat Renen mielestä kauheinta maailmassa. Orin karsinaan ei tarvitse kuin tuoda suihkepullo – oli se sitten desinfioiva lääke tai kiillotusaine – niin ori on jo takaseinässä. Kengittäjän kanssa Renellä ei ole sen kummempia ongelmia.
Ratsuna Rene on oikein yritteliäs ja toimiva. Kyllä orilla toisinaan hieman leikkaa kiinni ja saattaa pyydetyn avun vastaanottaminen kestää suhteellisen kauan, mutta kun oikein yrittää ja laittaa orin keskittymään herrasta saa helposti parhaat puolet esille. Keskittyneenä Rene on oikein mukava ja todella tarkkakin ratsu. Se vaatii ratsastajalta aika paljon, varsinkin istunnan kannalta. Renellä on upeat, selvästi isältään perityt, matalat ja laajat liikkeet. Sen ravi on matkaavoittavaa ja uskomattoman pehmeää. Laukka on hyvää ja tahdikasta ja kaikkia orin askellajeja pystyy säätelemään ongelmitta. Ori ei ole periaatteessa kaikista vauhdikkainta tyyppiä, mutta Rene on kuitenkin yritteliäs ja se oppii todella nopeasti. Kouluratsastus onnistuu tämän orin kanssa tuottamatta mitään ongelmaa. Se kulkee oikealla ratsastuksella nätissä peräänannossa ja kantaa itsensä pehmeästi ja moitteettomasti. Se myös tykkää erilaisista kouluratsastus tehtävistä, oli sitten kyseessä väistöjä tai laukanvaihtoja. Esteillä Rene on hieman toisenlainen. Ei se missään nimessä huono ole, mutta se on vain hieman – sanottaisiinko – varovaisempi. Se katselee ja kyttää hyvinkin usein uusia esteitä ja sen kanssa hyppäämisen aloittaminen on aina yhtä tuskaa. Aluksi jokainen puomi on tutkittava ja haistettava ja jos se puomi nostetaan maasta esteeksi, on se taas paljon pelottavampi. Kuitenkin pienien – tai toisinaan hieman suurempienkin – alkukankeuksien jälkeen ori alkaa huomattavasti nauttia hyppäämisestä. Tämän jälkeen oria ei haittaa onko puomi maassa vai ilmassa, onko este erikoinen tai väärän värinen. Innostuessaan ori yrittää aina parhaansa ja hyppää niin taitavasti kun vain pystyy ja kykenee. Suurta kapasiteettia Renellä ei ole esteille, mutta ori yrittää kuitenkin aina parhaansa ja saa tällä omistajankin hymyilemään.
Kisa aamun valjetessa Rene ei voi vain ymmärtää miksi niin aikaisin on sellaista häslinkiä tallissa. Ori katselee mielenkiintoisena tallin menoa, ja ennen kuin se ehtii edes ymmärtämään, sille on laitettu jo kuljetussuojat jalkaan. Tästä ori vasta alkaa sitten stressata. Muuten niin rauhallinen ja hieman älykkyydeltään lahjattomampi ori muuttuu hetkessä villiksi nuoreksi varsaksi. Se alkaa rauhattomana stepata ja hirnua kun pyytäen vanhemmilta hevosilta apua tähän tilanteeseen. Traileriin tai autoon Rene ei suostu menemään ennen kuin joku muu hevonen on sinne mennyt. Ori tulee siis kuljettaa toisen hevosen tai seuraponin kanssa. Tällöin säästetään huimasti aikaa niin lastauksessa kuin kisapaikallakin.
Kilpailupaikalla Reneä ei voi jättää yksin. Sillä pitää aina olla jokin kaveri tukena ja turvana. Kopissa tai autossa ori toimii hyvin seuralaisen kanssa, mutta kun ori otetaan pois jo turvalliseksi muotoutuneesta kopista, on järkytys sanoin kuvailematon. Silloin alkaa hyvin kiihtynyt hirnunta ja suorastaan sairaanloinen paniikki iskee oriin. Rauhoittelulla ja hempeitä puhumalla ori alkaa pikku hiljaa rauhoittua ja kuuntelemaan hieman vierellä olevaa ja kiinni pitävää kaksilahkeista. Verryttelyssä orin kanssa tulee olla tarkkana. Se on aluksi kireä kun viulun kieli, mutta kunnon pitkällä verryttelyllä Rene alkaa rentoutua ja palaamaan pisteeseen jossa se on aina kotona. Uuden paikan takia Rene saattaa myös kyttäillä kaikkea. Kouluaidat – joiden sisällä ori on ollut useita kertoja -, eriväriset puomit tai vain hieman erikoisempaa ääntä pitävä poni saavat orin niskakarvat nousemaan pystyyn. Kuitenkin kun Rene saadaan pisteeseen missä kuuluu keskittyä, ei ole ympäristötekijöillä enää mitään merkitystä. Itse kisasuorituksessa Rene yrittää aina parhaansa. Kouluradalla ori yrittää näyttää taitonsa ja esteet se hyppää huolellisesti ja tarkasti, kunhan ratsastaja on rohkaisevasti mukana menossa.
Sukututkimus
| Siljan Suvereeni sph, 146 cm |
i. Samoilija sh, 149 cm, prt VIR MVA Ch, SLA-I* KTK-III, YLA2, KRJ-II |
ii. Saamaton sh, evm |
iii. Talviyön Siunattu sh, evm |
| iie. Kaunottaren sh, evm |
|||
| ie. Kuun Liljankukka sh, evm |
iei. Kuun Toiveuni sh, evm |
||
| iee. Kuun Kaunokki sh, evm |
|||
| e. Juromaan Viivi sph, 145 cm, rt VIR MVA Ch, SLA-II, KTK-II ERJ-II, YLA2 |
ei. Irtonainen sph, evm |
eii. Ellan Heitto sph, evm |
|
| eie. Kuukkelitar sph, evm |
|||
| ee. Juromaan Cecilia sph, evm |
eei. Juromaan Ukkospoika sph, evm |
||
| eee. Juromaan Sanni sph, evm |
Astunut tamman Milkan Seiloriina
Astunut tamman Koston Sametti
|
t. Siljan Amalia (14.01.2011) - e. Valehtelija RÖK t. Säihkyvä HUI (20.12.2010) - e. MC Tähtikirkas t. Pilven Holisti (23.01.2011) - e. Torstain Hallatar |
ei vielä ori jälkeläisiä |
Renen suku on kaikinpuolin ihailtavaa. Isänä orilla toimii upea Samoilija. Samoilija eli Sami on miseryn omistuksessa oleva punarautias suomenhevonen, joka on saavuttanut elämänsä aikana yhtä sun toista. Juuri ja juuri ponirajan ylittävä Sami on luonteeltaan oikein hurmaava herrasmies ja silti niin perussuomalainen juntti. Saavutuksiakin löytyy orilta vaikka muille jakaa! Näyttelyjaoksen alaisissa näyttleyissä ori on kahminut itselleen Muotovalio ja Champion arvonimet, Suomenhevosten laatuarvostelussa huikean I*-palkinnon, Kouluratsastusjaoksen alaisessa laatuarvostelussa II-palkinnon, Yleislaatuarvostelussa palkittu toisella palkinnolla ja kirsikkana kakun päällä ori on vielä kantakirjattu III-palkinnolla. Suvullisesti myös upea on ori.
Samin isä, ja Renen isän isä, nimettiin varsana Saamattomaksi, jolloin tulevaisuus varsan osalta näytti melko synkältä. Kuitenkin tämä voikko piensuomenhevonen yllätti kaikki ja varttuikin pian. Kasvaessaan rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen ja lopulta ori kilpaili useita vuosia Vaativa B tasolla sijoittuen monet kerrat ja voittaen upeimmatkin puoliveriset. Jälkeläisiä ori myös jätti jälkeensä huomattavan määrän ja nämä jatkoivat isänsä uskomatonta luomistyötä. Luonteeltaan Saamaton oli rehellinen, kuuliainen ja yhteistyöhaluinen kouluratsu. Valitettavasti ori kuitenkin nukahti ikiuneen vasta 19 vuoden iässä.
Renen isoisovanhemmat olivat myös monitoimiratsujen aatelia. Renen Isänisänisä, Samin isänisä, syntyi kirpakkana pakkasyönä 24. Joulukuuta. Nimeksi tuolle hurmurille annettiin Talviyön Siunattu. Orin emä oli jo vanhempi siitostamma, jolta ikää löytyi jo 25 vuotta. Siunatun elämä oli todella vaakalaudalla syntymästä lähtien, mutta pienestä ja hentoisesta varsasta kasvoi sisukas pieni suomenehevonen. Vaikean alun jälkeen ori kuitenkin otti elämänsä aikana upeat 15 voittoa Helppo A luokista. Jälkeläisiä oli vain yksi, joka syntyi tammasta Kaunottaren. Tuo nätti tamma menehtyi kenttäkilpailuissa kaatuessaan esteellä. Sitkeä ja kaunis tamma ehti saavuttamaan elämänsä aikana yhtä ja toista.
Renen isänemä, Samin emä, on puolestaan kaunis kantakirjassa II-palkittu tamma Kuun Liljankukka. Väriltään tamma on vaalean rautias ja luonnettakin kyseinen hevonen omaa hyvinkin paljon. Tamma on kiltti, mutta osaa myös olla itepäinen ja hankala. Kauniin ulkomuodon tamma kuitenkin omaa. Kuun Liljankukka kilpaili jonkun aikaa vaihtelevalla menestyksellä Vaativa B luokissa, mutta siirtyi 12 vuotiaana täysin siitospuolelle. Siitoksen ohella tamma toisi satunnaisesti vaellushevosena, tietenkin kärkipaikoilla. Peräänantamatton luonteensa ansiosta tamma loi maailmaan upeita varsoja ja tutustutti kokeneet kuin kokemattomatkin ihmiset vaelluksen saloihin. Pitkän elämän elänyt tamma sai viettää ansaitsemiaan eläkepäiviä 28 vuotiaaksi asti, jonka jälkeen vanhuuden vaivaama tamma laukkasi viheriölle. Korkeitta tammalla oli 158 senttiä.
Emän puolen isoisovanhemmat ovat pääasiassa koulupainoitteisia, laajasti tunnettuja suomenhevosia. Esimerkiksi Renen isänemänisä oli Kuu-tallin upea jalostusori, jonka lahjat näkyivät varsinkin kouluradoilla. Kuun Toiveuni aloitti kilpauransa nuorena ja kilpailikin ahkerasti ainakin sadat kilpailut läpikäyden. Ori saavutti upeat 30 sijoitusta, jonka jälkeen se siirtyi kisaelääkkeelle ja kokonaan siitokseen. Ori oli aina perusterve ja elikin pitkään saaden jälkeensä upeita varsoja. Jo huomattavasti hevoseniässä vanhana ori nukkui pois keskuudestamme. Luonteellisesti ori oli hankala ja tallin ilmapiiri takuulla rauhoittui orin nukkuessa pois. Yksi orin astumista tammoista oli Liljankukan emä Kuun Kaunokki joka sai muutamia sijoituksia jopa Helppo A tasolta. tamma eleli pitkän elämän ja kuoli ollessaan lähemmäs 30 vuotta.
Renen emän valitsin omista rakkaista tammoistani ja silloin kyseessä voi olla vain supersuloinen Juormaan Viivi tamma. Viivi oli 145 senttinen suomenpienhevostamma, joka jouduttiin lopettamaan huimassa 32 vuoden iässä pahan ähkyn vuoksi. Rene on kuitenkin perinyt Viivi tammalta ne ominaisuudet mitä olen juuri tähän herraan halunnut. Luonteeltaan Viivi oli hyvin pieni, mutta sitäkin pippurisempi tamma, jonka kanssa kuitenkin tuli mahdottoman hyvin toimeen. Ja mikään turhan panttikaan tamma ei missään nimessä eikä vaiheessa elämänsä aikana ollut. Upeita saavutuksia saimme tamman kanssa kerättyä. Viivi palkittiin mm. Suomenhevostenlaatuarvostelussa hienosti II-palkinnolla, Näyttelyjaoksen näyttelyistä tamma keräsi upean määrän sertejä ja sai lopulta Muotovalio ja Champion arvonimet. Viivi palkittiin myös Esteratsastusksenlaatuarvostelussa II-palkinnolla ja saman palkinnon se sai myös Yleislaatuarvostelussa. Näiden mahtavien saavutusten lisäksi tamma kantakirjattiin vielä II-palkinnolla, joka on todella upea saavutus!
Renen emänisä ja Viivin isä, Irtonainen, on komea vaaleanrautias herrasmiesori. Tältä orilta löytyy luonnetta vaikka muille jakaa, mutta koska puhumme herrasmiehestä, ei ole kuitenkaan tätä herraa vaikeakaan käsitellä. Irtonainen eli tuttujen kesken ihan vain Iiro, on menestynyt varsinkin kouluratsastuksen saralla. Iirolla on hallussaan edelleen Suomenratsujen koulumestaruuden voittoennätys. Iiro on mestaruudet voittanut 6 vuotena peräkkäin! Lisäksi orilla on kilpailtu menestyksekkäästi niin esteillä kun kentässäkin. Valjakkoa orilla ei ole koitettu, mutta tämä monitoimiori uskottavasti toimisi siinäkin. Näyttelyissäkin ori on pärjännyt ja se onkin saanut jo nuoresta pitäen paljon ykköspalkintoja.
Iiron isä, Viivin isänisä ja Renen isoisovanhempi, Ellan Heitto jää hieman poikansa varjoon. Ellan Heitto eli Heikki on myös kouluratsastuksessa menestynyt, mutta ei kuitenkaan poikaansa verrattavissa. Heikki jouduttiin valitettavasti lopettamaan 12.12.2007 pahan kaviokuumeen ja keuhkotulehduksen takia. Heikki toi kuitenkin maailmaan monia upeita varsoja, Iiro mukaan lukien. Iiron emä, Kuukkelitar), on puolestaan hieman tuntemattomampi tamma, joka sai upean jälkeläisen. Tamma on toiminut lähinnä siitoskäytössä vanhan jalkavikansa takia. Tämä entinen ravuri on Lapissa maasto- ja vaellusratsuna ja toimii siinä sivussa siitoksessa. Isän puoleisesta suvusta löytyy myös mm. Valjakkotaituri V.J Valkkis ja menestynyt ravuri Potkumaali.
Viivin emän puoleiseen sukuun päästyämme, emme voi muuta kuin haukkoa henkeä. Täältä suunnalta löytyy menestyjiä lajissa kun lajissa ja näyttelyissä. Renen Emänemä Juromaan Cecilia ei ole mikä tahansa tamma, vaan se on oikein monitaituri menestyjä. Nuoruusaikanaan tamma oli jo moneen kertaan ykköspalkittu, niin näyttelyissä kuin irtohypytys- ja askellajikokeissa. Juromaa Siittolan omistaja Taina aloitti tamman koulutuksen ajolla, josta tamma ehdottomasti nautti. Tämä ruunikko neiti oppi nopeasti niin ratsastuksen alkeet kun vaativat liikkeetkin. Vasta 5 vuotiaana Sissi osallistui ensimmäisen kerran nuorten ratsastajien mestaruuksiin koulu- ja esteratsastuksessa - ja millä tuloksilla! Mestaruuksista tuotiin joukkuekultaa niin esteitä kun koulustakin ja yksilö hopeaa koulusta! Ja tämä oli tamman uralla vasta pientä. Myöhemmin Sissin varsat ovat myös ottaneet upeita palkintoja isommistakin kilpailuista.
Renen emänemänisä on myös Juromaalainen, Juromaan Ukkospoika, joka on ensimmäisiä "modernin" Juromaan kasvatteja. Juromaan Ukkospoika eli Pojulla on myös menestystä lähinnä este- ja kenttäratsastuksen saralta. Sieltä ori on kahminut niin ykkös- kun kakkossijojakin. Luonteikas ori, jolta ei todellakaan vauhtia puutu. Renen emänemänemä Juromaan Sanni on nykyään siitostammana toimiva valjakkotaituri ja kenttämestari. Sannilta ei ole ikinä puuttunut luonnetta ja se selviytyy tilanteesta kun tilanteesta. Tätä tammaa voi todellakin kutsua ruusukehaiksi, häpeilemättä! Emän puoleisesta suvusta löytyy myös vanhempia Juromaalaisia (kasvattiliitteellä Neiti ja Herra), koulutaituri Herra Hopsakka, näyttelyiden päätähti Neiti Magia ja Neiti Milla sekä unohtamatta estemestaria Herra Mellakkaa.
Kisakalenteri
00.00.2000 - NJ näyttely - Paikan nimi - sija, tulos - päätuomarina Nimes I.
|
KRJ 21 sijoitusta 18.02.2009 - KRJ - VaB - 5/50 20.02.2009 - KRJ - VaB - 7/80 28.02.2009 - KRJ-CUP - VaB - 18/502 09.11.2009 - KRJ - VaB - 2/40 19.11.2009 - KRJ - VaB - 1/50 ¨ 19.11.2009 - KRJ - VaB - 5/50 21.11.2009 - KRJ - VaB - 6/50 22.11.2009 - KRJ - VaB - 6/50 23.11.2009 - KRJ - VaB - 1/50 23.11.2009 - KRJ - VaB - 4/50 23.11.2009 - KRJ - VaB - 1/50 24.11.2009 - KRJ - VaB - 2/50 25.11.2009 - KRJ - VaB - 6/50 26.11.2009 - KRJ - VaB - 5/50 28.11.2009 - KRJ - VaB - 5/50 28.11.2009 - KRJ - VaB - 5/50 03.12.2009 - KRJ - VaB - 3/60 28.11.2009 - KRJ - VaB - 4/45 29.11.2009 - KRJ - VaB - 1/45 03.12.2009 - KRJ - VaB - 5/30 03.12.2009 - KRJ - VaB - 4/30 11.12.2009 - KRJ - VaB - 5/77 |
ERJ 28 sijoitusta 20.12.2008 - ERJ - 80 cm - 3/14 20.12.2008 - ERJ - 80 cm - 3/14 30.12.2008 - ERJ - 90 cm - 2/12 25.12.2008 - ERJ - 80 cm - 6/50 05.02.2009 - ERJ - 80 cm - 2/60 07.02.2009 - ERJ - 80 cm - 5/60 08.02.2009 - ERJ - 80 cm - 5/50 09.02.2009 - ERJ - 80 cm - 1/50 12.02.2009 - ERJ - 90 cm - 6/40 16.02.2009 - ERJ - 90 cm - 5/50 10.02.2009 - ERJ - 70 cm - 4/36 11.02.2009 - ERJ - 70 cm - 6/36 12.02.2009 - ERJ - 70 cm - 4/36 13.02.2009 - ERJ - 70 cm - 3/36 19.02.2009 - ERJ - 80 cm - 5/30 24.02.2009 - ERJ - 80 cm - 1/50 15.08.2009 - ERJ - 80 cm - 6/100 15.08.2009 - ERJ - 80 cm - 8/100 19.08.2009 - ERJ - 80 cm - 8/100 19.08.2009 - ERJ - 80 cm - 7/100 16.08.2009 - ERJ - 70 cm - 1/50 21.08.2009 - ERJ - 70 cm - 1/50 22.08.2009 - ERJ - 70 cm - 7/50 18.11.2009 - ERJ - 80 cm - 3/60 15.11.2009 - ERJ - 80 cm - 5/42 25.11.2009 - ERJ - 80 cm - 2/80 17.11.2009 - ERJ - 80 cm - 2/33 15.12.2009 - ERJ-CUP - 90cm - 3/236 |
VVJ 09 sijoitusta 02.01.2009 - VVJ - Noviisi - 1/31 15.02.2009 - VVJ - Noviisi - 3/15 12.02.2009 - VVJ - Vaikea - 3/10 12.11.2009 - VVJ - Noviisi - 4/30 18.11.2009 - VVJ - Noviisi - 2/5 19.11.2009 - VVJ - Noviisi - 2/5 28.11.2009 - VVJ - Noviisi - 2/27 30.11.2009 - VVJ - Noviisi - 5/27 13.12.2009 - VVJ - Noviisi - 2/38 |
KERJ 01 sijoitusta 11.12.2009 - KERJ - Aloit - 3/40 |
Päiväkirja ja valmennukset
12.09.2009 - Estevalmennus kotitallilla, valmentajana turjake.
Tänään sitten turjake tuli katsastamaan minun ja Renen esteharjoituksia ja valmennus menikin vauhdikkaasti. Jouduin ottamaan ensinnäkin orilta luulot ja turhat energiat pois ensin sitä juoksuttamalla ennen kuin edes pääsin selkään. Lupulta kuitenkin pääsimme itse valmennukseen ja olin jälleen Renestä oikein tyytyväinen. Todella hyvin ori hyppäsi ja oli kyllä hyvä että otin siltä aikaisemmin ylijäämä energiat pois, vauhtia meinaan riitti loputuntiin saakka. Tässä vielä valmentajan kommentti valmennuksesta: Näin jo ekaksi että meidän pitäisi aluksi antaa Renen laukata pahimmat höyryt pois juokstutusliinan avulla siis. Tästä olikin huomattavasti apua ainakin teidän kohdallanne, eikä Rene jaksanu riehua lopputunnistakaan. Heti kuin olitte valmiina verryttelystä, saitte tehtäväkseenne hypätä vaativia ristikoita. Rene kuitenka nosti laukan apullasi, joten ette tarvinnu laukata parikymmenta kierrosta turhaan. Rene nosti jalansa todella hienosti esteiden yli, ja melkeen lensi niitten yli. Jos emme olisi antanu oritn laukata pahimmat pois alussa, olisit varmaan istunu maassa tällähetkellä. Suoriuduitte erinomaisesti tarkkuutta vaativista ristikkotehtävistä, hevosesti kääntyi hyvin ja kuunteli tarkasti pohjeapujasi.
15.11.2009 - Suomenhevosten Irtohypytystilaisuus - SIH-II palkinto
Koska kotitallilla kerrankin järjestetään jotain näin upeaa, onhan meidän tietenkin pakko sinne Rene herran kanssa mennä. Ilmoitin Renen ulkopuolisena mukaan tilaisuuteen, koska itse järjetäjänä en viitsinyt lähteä luokkavoitosta kamppailemaan. Tuomaristossa oli arvosteluhetkellä Aye ja Talliapulainen Fiia, vaikka muuten itse arvostelin Ayen kanssa. Rene vaikutti hyvältä, joskin hieman rytmi oli kadoksissa. Kuitenkin suhteellisen tyytyväinen oriin tänään olin. Lisäksi Rene toimi täysin moitteettomasti ja tuomaristossa kehuttiin varsinkin orin kapasiteettia, joka tänään vaikutti huikealta. Varovaisempi tietenkin oisi saanut olla, mutta hyvä näin. Pisteitä Rene sai seuraavanlaisesti: Tekniikka ja Kyky osiosta 7 - 6 - 6 - 7 - 10 - 9 johon siis kuuluu rytmi ja tasapaino, jalkosen tekniikat (etu- ja takajalat), selän toiminta, reaktiokyky ja ponnistus. Luonne ja yhteistyöpisteitä ori sai 7 - 5 - 10 ja nämä siis annettiin halukkuuden ja eteenpäinpyrkivyyden, varovaisuuden ja kapsiteetin perusteella. Täydet kymmenen pistettä ori siis sai reaktiokyvystään ja kapasiteetistaan. Lopulta ori siis palkittiin SIH-II palkinnolla, joka ei todellakaan ole huono saavutus!
14.01.2010 - Harjoitusestekilpailut Mt. Rainbown tiloissa, 60-80 cm 3/50
Tänään pakkasin Renen ja muutaman muun suokkini ja hevoseni autoon ja lähdimme huristelemaan kohti Mt. Rainbowin tiloja, joissa tänään järjestettin harjoitusestekilpailut. Rene oli huomattavasti stressaantuneempi aamulla, huomaa kyllä ettemme ole taas hetkeen käyneet kisoissa. Autoon ori meni suhteellisen hyvin, kun sinne kuitenkin oli jo ennen sitä pakattu useampikin hevonen. Itse matka sujui hyvin ja suuremmilta kommelluksilta vältyttiin. Tavalliseen tapaansa kisapaikalla Rene nosti moisen mekkalan kun otimme sen alas autosta. Fiia talutteli Reneä sen aikaa kuin itse tutustui rataan ja katsoin lähtöjärjestyksen. Pikkuhiljaa orikin alkoi hieman rauhoittumaan ja lopulta käveleminenkin oli hieman rennompaa, vaikkei ori aivan rennoksia osannut päästäytyäkkään.
Lähtöjärjestyksen mukaan olimme keskivaiheilla, joten verryttelyyn pääsyä jouduimme odottamaan useamman hetken. Sen aikaa kun odotimme, nousin Renen selkään ja taivuttelin sitä hieman läheisellä lumisella pellolla. Siellä se hieman jo rauhoittui ja pääsi suuremmat pelkonsa verryttelemään pois, mutta kuitenkin kun vihdoin pääsimme verryttelemään ori pelkäsi jälleen kaikkea. Maneesin kukkakoristeet olivat orin mielestä mahdottoman hirveitä ja aluksi en voinut ollenkaan ravata kun ori pelkäsi kaikkea. Lopulta pääsin kuitenkin verryttelemään ja Renekin alkoi hiljalleen tottua kaikkeen pelottavaa. Ensimmäiset verkkahypyt olivat suorastaan painajaista. Ori teki jarrutuksen ja hyppäsi paikaltaan ja esteen jälkeen lähti viilettämään sataa. Pidemmän yrityksien jälkeen ja usean suunnan vaihdon yhteydessä sain lopulta orin keskittymään itse tehtävään ja pian verryttelyaikakin jo loppui.
Valehtelematta voin sanoa että itseäni jännitti hirvittävästi kun menin orin kanssa radalle. Verryttely ei kuitenkaan ollut meidän osaltamme mennyt aivan nappiin, minkä takia rata kaikkine eriskoisesteineen pelotti. Saimme pian lähtömerkin ja pyysin orin hallittuun laukkaan. Käänsin ensimmäiselle esteelle ja Rene tuppasi kiihdyttämään. Pidin kuitenkin kiinni ja en antanut sen lähteä näinkään pienillä esteillä painelemaan. Perusrata meni hyvin, joten uskalsin jopa uusinnassa ottaa hieman riskejä. Rene oli todellinen unelma ja se ei katsellut yhtään mitään ja keskittyi täydellisesti rataan. Uusinnankin pääsimme vaivattomasti ja puhtaasti ja nousimme luokassa johtoon. Taputin orin kaulaa onnellisena ja häpeilin jo epäilemisiäni, tottahan toki ori nyt helpon radan suorittaa vaivatta. Lopullinen sijoituksemme oli kolmas ja pääsimme pitkästä aikaa palkintojen jakoon. Rene seisoi terhakkaana palkittavana. Saimme ison valkoisen ruusukkeen ja sen lisäksi vielä pussillisen heppanameja. Kunniakierros oli vauhdikas ja hevosautolla Rene sitten saikin taas superpaljon herkkuja ja voittamiaan heppanameja. Illalla kotona tietenkin olisi luvassa vielä suuri kehumisoperaatio ja koko tallilaisten ihailu.
Kuvagalleria
Kuvat © cookie., kiitos!
