Siljan Mörkölapsi VH-00000

Ei vielä mitään saavutuksia

Katso lisää kuvia Kuvagalleriasta

Aatu on todellinen mamman mussukka. Se on hellyydenkipeä, mustasukkainen ja hyvinkin persoonallisella tavalla persoonaton ori. Tämän pojan kanssa on mukva työskennellä, mutta herran nähden ei muita hevosia kyllä kauheasti kannata silitellä saatika pusitella - silloin saattaa nousta todellinen meteli tallissa tai tarhassa ori tulee vaikka läpi aitojan hakemaan huomiota. Totta kai hevonen joka tykkää huomiosta ja kaipaa sitä, sille sitä annetaan. Niinpä myös Aatu, niinkuin moni muukin tallin hevonen, on ottanut itselleen sydämeni ja saa minulta ainakin erikoisen paljon huomiota, jos näin voidaan sanoa. Aatun kanssa tulee toimeen yleensä kaikki neli- ja kaksijalkaiset, miksei vaikka sitten jyrsijät ja linnutkin! Ihanaa orissa onkin sen yhteistyöhalukkuus ja miellyttävyys, vaikka näitä ominaisuuksia monilta orilta löytyykin, Aatu-herralla se on aivan omaa luokkaansa.

Tarhata voi orin huoletta miltein kenen tahansa muun kanssa. Se ei teutaroi tai telo toisia, mutta jos toinen saa enemmän huomiota kuin Aatu, siitä saattaa syntyä meteli. Arvojärjestyksesta ei Aatu tunnu ymmärtävän sen paremmin yhtikäs mitään, kunhan on oma rapsuttelija ja herkkuja niin Aatu on hyvällä mielellä. Tarhassa herra siis käyskentelee helposti portin läheisyydessä kerjäten ohikulkijoilta makupaloja ja huomiota. Tarhakaverilla ei tässä tilantessa ole merkitystä, paitsi jo se tunkee nenänsä herkkuihin tai rapsutushetkiin, jolloin Aatu saattaa hieman kimpaantua ja häätää tunkeilija pois. Kiinni ottaminenkaan ei olen missään nimessä ongelma. Aatu on oikea herkkusuu ja se onkin oppinut siihen että jos heti menee ihmisen luokse ja antaa ottaa kiinni, saa herkkua. Lisäksi se seuraa kuin hai laivaa sitä kaksi jalkaista joka sille herkkuja antaa. Onneksi tässä tapauksessa se on allekirjoittanut, muuten tulisi ongelmia jos se aivan kenen tahansa perään lähtisi. Tästä johtuen siis taluttaminenkaan ei tuota vaikeuksia, kunhan herkkuja on varmasti mukana.

Hoitaminen itsenään on myös Aatun kanssa mukavaa. Se katselee innoissaan tallin tapahtumia, mutta samalla seistä nököttää paikoillaan kuin lumiukko. Sitä voi huoletta pitää irti karsinassa harjauksen ajan ja sen kanssa voi muutenkin touhuta vaikka mitä mieleen juolahtaa. Erilaisia temppuja niinkuin kumartamista, tervehtimistä - tarkoittaa siis että ori heittää jalkaa eteenpäin pyynnöstä - ja toisinaan myös istumista on orille opetettu. Näitä kaikkia se myös osaa ja toisinaan käyttää keinona saada herkkupaloja. Ori tietää tosin myös senkin että jos sitä ei pyydä näitä asioita tekemään ja se ne tekee, siitä ei kuitenkaan herkkuja tipu vaan pikemminkin vihaisia mulkaisuja ja komennusta. Mutta voiko kukaan ohikulkija olla pysähtymättä tarhan viereen kuin hevonen istuu siellä? Tuskin, ainakin usein Aatu on yleisöä tällä tyylillä saanut. Mutta palataan itse asiaan. Kaviot nousevat myös hyvin malliesimerkillisesti ja varustaminenkaan ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Jos herran suu ei meinaa aueta, niin makupala vain kuolainten alle ja kyllähän herran suu aukeaa kerta heitolla! Vesikarsinaan Aatu seuraa hyvin perässä, sinne minne herkkutäti menee, sinne myös Aatu tulee. Pesemisen kanssa ei myöskään ole ongelmia. Kengittäjä, eläinlääkäri - joka muuten melkein aina muistaa herkuilla - ja hieroja eivät myöskään tee allekirjoittaneella päänvaivaa.

Hyppää selkään ja kohti ääretöntä. Tai sitten ei niin. Aatu on vähän kuin sarjakuvan pullaponit, jos nenän edessä heiluttaa porkkanaa pitkän kepin päässä, ori liikkuu oikein rivakasti eteenpäin. Muuten sitten - no - hieman ehkä saattaa askel toisinaan painaa. Selkokielellä äskenen selitys tarkoittaa, että Aatu tarvitsee houkutuksen ja silloin se liikkuu mukavasti ja vaivattomasti, ilman sitä se tuskin jaksaa jalkaansa maasta nostaa. Houkutukseksi käy herralle jokin ihan puheperäinen asia, mikä vaikka vain sisältää jonkun herkullisen - niin kuin esimerkiksi leipä, porkkana, melassi, heppakarkki, sokeri - sanan, se saa jo vauhtia kinttuihinsa. Mutta selkään ilman näitä avain sanoja on hieman turhakin kiivetä. Tai ei ehkä turha, mutta tuskaista silti se on. Selässä käsin Aatu on kuitenkin melko taitava, kunhan siltä osaa vaatia asioita, herra kun ei itse jaksa ajatella tekevänsä, jos kuski tekee, tekee kyllä orikin. Herran mielessä pyörii vain herkut, eivät mitkään muut. Tai hetkellisesti ori saattaa miettiä vaadittua koulutehtävää, mutta ne herkut, eikös ne ole pääasia?! Kouluratsuna Aatu tuppaa aluksi olemaan hyvinkin laiskanpuoleinen ja sitä saa tosissaan pyytää tekemään töitä. Aina kannattaa aloittaa perusetenemisellä ennen mitään kokoamisia tai muuta yhtään vaativampaa. Mutta sitten kun Aatu on saatu liikkumaan ja vertymään, ei kukaan olisikaan uskonut herraa samaksi hevoseksi. Se on suorastaan silmissä muuttunut vaativien luokkien kilpuriksi, siitä äskeisestä laiskamadosta. Askeleidensa puolesta potentiaali riittäisi Aatulla varmasti vaativiimpikin luokkiin, kuski kuitenkin luottaa vain tähän Vaativa B tasoon herran kanssa - vaikkei orissa vikaa olekkaan, pikemminkin kuskissa!

Kilpailuaamu, aamutoimet, toimien teko, tekemisen puute - mitä nyt oikein selitän. Eli todellakin kilpailuaamut ovat helppoja tämän herran kanssa. Hieman Aatu saattaa stressata, mutta koska allekirjoittanut herkkutäti paapoo oria, niin pian aamun häsläyksen jälkeen ori rauhoittuu hyvinkin nopeasti. Suojittaminen, loimittaminen ja aamuharjaaminen ynnä muu kisatoimiin liittyvä ei tuota ongelmia. Ongelmia saattaa tuottaa ainoastaa lastaus. Aatu ei periaatteessa omaa laitakammoa, mutta trailerissa se tulee kuljettaa ilman väliseinää, koska siellä se tuppaa hyvin nopeasti ahdistumaan. Autossa ei tämän suhteen ole ongelmaa, sinne herra menee nätisti ja siellä se on nätisti. Matka kisapaikalle sujuu hyvin, ori tuskin hievahtaakaan matkan aikana. Kisapaikalla herkkujen syötön ohella varustaminen on lasten leikkiä! Verryttelyssä saakin taas aloittaa etenemisellä ja tämän jälkeen ori onkin mitä parhaimmassa terässä ja radalle voi tosiaankin mennä täysin huoletta!

Virtuaalihevonen - a sim-game horse